Tietokoneista ja ohjelmistoista puhuttaessa sana sisältö viittaa usein tietokoneen digitaalisiin tiedostoihin. Digitaaliset tiedostot voivat olla monentyyppisiä: esimerkiksi digitaalinen ääni, digitaalinen leikekuva, digitaaliset fontit, digitaaliset kuvat, digitaaliset valokuvat, digitaalinen video, digitaaliset tekstitiedostot ja digitaalinen animaatio. Sisältökirjasto voi viitata joko käyttäjän koko multimediatiedostojen kokoelmaan tai tiedostojen osaan, jotka on yhdistetty tyypin mukaan; ohjelmistolla, jonka avulla ne luotiin; tai esimerkiksi sovelluksella, jonka kautta niitä käytetään, muokataan tai toistetaan. Jopa käyttäjän sovelluskokoelmasta voidaan mahdollisesti puhua sisältökirjastona.
Sisältökirjastot palvelevat erilaisia tarkoituksia. Jotkut ovat kokoelmia käyttäjän luomia materiaaleja. Esimerkiksi graafikolla olisi kuvakirjasto. Säveltäjällä olisi sävellyskirjasto ja valokuvaajalla valokuvakirjasto. Eri sovelluksissa on myös sisältökirjastoja. Musiikkimerkintöjen ohjelmissa voi olla mukana toimitettujen äänien kirjasto. Kuvaohjelmissa voi olla kokoelma leikekuvia.
Käyttäjät rakentavat myös sisältökirjastoja, kun he keräävät tai ostavat digitaalista materiaalia. Esimerkiksi iTunes® -sovellus perustuu konseptiin rakentaa yksi tai useampi kirjasto, joka voi sisältää musiikkia, elokuvia, podcasteja ja muuta multimediaa. Sisältökirjaston voisi myös rakentaa ostamalla useita fontteja tai soittoääniä tai laajennuksia tai etsimällä niitä ilmaiseksi ja lataamalla ne.
Kirjaston arvo perustuu sekä sen sisällön olemassaoloon että sen turvallisuuteen ja sisällön saatavuuteen. Tämä tarkoittaa, että sisältökirjastojen varmuuskopiointi on osa niiden arvon varmistamista. Varmuuskopiot voivat olla CD-ROM- tai DVD-levyjä tai USB-muistitikkua tai ulkoista kiintolevyä. Tästä voi olla hyötyä myös silloin, kun sisäinen kiintolevy ei tule liian täyteen.
Saatavuus tarkoittaa, että sisällön sijainti kirjastossa voidaan helposti tunnistaa, jotta sisältöä voidaan käyttää, käyttää ja toistaa haluttaessa. Kun sisältökirjasto saavuttaa tietyn koon, jonkinlainen organisaatio on yleensä tarpeen, jotta sisällön käyttö on mahdollista. Tämä saattaa edellyttää useiden luokittelujärjestelmien soveltamista. Valokuvat voidaan esimerkiksi tunnistaa alkuperäpaikan ja -ajankohdan, tilaisuuden nimen ja kohteen tunnistamisen mukaan, mukaan lukien ihmiset. Muun sisällön osalta hyvin valitut tiedostonimet ja kansiojärjestelmät voivat riittää pitämään ne hyvässä järjestyksessä.