Haaralinja on päärautatien jälki, joka yhdistää rautatien pienempiin yhteisöihin. Haaralinjoja käytetään varmistamaan, että yhteisöt, jotka eivät ole oikeutettuja sijoitettavaksi pääreitille, pääsevät edelleen rautatielle ja hyödyntävät rautateiden tarjoamia palveluja, kuten matkustaja- ja tavaraliikennettä. Rautateiden vähentyessä ympäri maailmaa haarajohdot katoavat nopeasti monilta alueilta.
Rautateiden organisaatio sisältää pää- ja tytäryhtiöt. Päälinjat muodostetaan ensin yhdistäen suuret kaupungit ja kartan pisteet. Sitten lisätään tytäryhtiö- tai haaralinjoja rautatieverkon laajentamiseksi. Pääradat tunnetaan myös runkolinjoina. Historiallisesti rautateiden nopea laajentuminen edellytti haaralinjojen nopeaa perustamista, ja rautatiet joskus kilpailevat kaupunkien yhdistämisestä haaralinjoihin, jotta ne voisivat monopolisoida rautatieliikenteen kysyntää.
Yksittäinen haaralinja ei useinkaan ole kovin kannattavaa, koska sillä ei ole tarpeeksi ihmisiä. Haarajohtojärjestelmä voi kuitenkin olla kokonaisuudessaan kannattava sallimalla rautatien palvella useampia alueita. Matkustajia kiinnostaa yleensä joukkoliikenteen tarjoajat, jotka tarjoavat laajoja palvelureittejä, mikä tarkoittaa, että mitä enemmän haarautoja rautateillä on, sitä enemmän matkustajia se voi houkutella.
Erittäin lyhyt haarajohto tunnetaan kannana. Junat, jotka kulkevat kannusteilla ja haaroilla, asetetaan yleensä etusijalle junien aikataulussa pääradalla kulkevien junien taakse. Näissä junissa on vähemmän matkustajia, joten niitä pidetään vähemmän kriittisinä. Nämä junat ovat myös tyypillisesti hitaampia, ja niiden on annettava periksi nopeammille junille, kun ne kohtaavat ne.
Joissakin tapauksissa haarajohdon kehittäminen on antanut yhteisön kukoistaa, ja entisten haarajohtojen kaupungit ovat kasvaneet rautateiden ansiosta itsenäisiksi kaupungeiksi. Useita rautateitä on myös kehitetty ottamalla haltuunsa haaralinjoja ja käyttämällä niitä oman verkon perustamiseen etenkin Yhdysvaltojen kaltaisilla alueilla, joilla on valtavia alueita peitettäviksi, mikä tekee paljon tilaa monille rautatieliikenteen tarjoajille.
Rautatiekartat voivat tunnistaa haaralinjoja erityisin tunnuksin varoittaakseen matkustajia siitä, että ne ovat haaralinjoja. Aikataulu tällaisilla linjoilla on yleensä harvempaa kuin pääradalla, mikä voi olla tärkeä seikka, joka on otettava huomioon matkaa suunniteltaessa. Esimerkiksi vaikka metrojärjestelmä voi kulkea klo 2 asti, se voi sulkea haarajohtonsa keskiyöllä, joten jonkun, joka aikoo päästä haaralinjalla kotiin, on suunniteltava sen mukaisesti.