Liukuva ommel on ompele, jota käytetään ompelussa, neulomisessa ja virkkauksessa. Ompelussa liukupistoa käytetään käsin ommeltavaan aukkoon, kuten tyynyn täyttämiseen jätetty reikä tai vasen aukko, jotta vuorattu pussi kääntyy oikealle puolelle. Liukupistoa voidaan käyttää myös virkkaamalla tai ompelemalla yhdistämään osat toisiinsa. Se on yksi tapa ommella helma käsin.
Liukupistojen tavoitteena ompelussa on olla lähes näkymätön kankaan oikealta puolelta. Jotta ommel olisi käytännössä näkymätön, ompelija tarttuu vain muutamaan lankaan kankaasta toisella puolella neulaansa. Sitten hän siirtää neulan vinosti kankaan toiseen reunaan ja poimii vain muutaman langan kyseisestä kankaan osasta.
Virkkaaessa liukuma ommel siirtää langan ompeleiden yli, mutta ei lisää silmukkariviä ketjutuksen tavoin. Sitä pidetään enemmän tekniikkana kuin varsinaisena ompeleena. Kuten ompelussa, virkattu tikkaus on hyvin pieni.
Virkkaaja käyttää ommelta muotojen luomiseen. Hän voi esimerkiksi tehdä ketjusilmukan rivin, liu’uttaa ensimmäisen ketjun koukulle ja tehdä liukupisteen ketjutetun rivin muodostamiseksi silmukkaan. Ompeleiden luomisen lisäksi virkkaaja voi käyttää ommelta uuden lankapallon aloittamiseen, valmiin reunan lisäämiseen projektiin tai sauman tekemiseen.
Neulonnassa liukuma ommel ei ole niinkään ommel vaan menetelmä langan siirtämiseksi neulosta toiseen ilman neulomista tai harsomista. Ompeleen voi tehdä ikään kuin neule on aikeissa nurjata tai neuloa, mutta ommel ei ole täysin valmis. Jos haluat ommella kuin neuloa, neuloja työntää neulan vastakkaisen neulan seuraavan silmukan läpi. Langan pitäisi olla projektin takana. Ompelun viimeistelyn sijasta hän yksinkertaisesti liu’uttaa ompeleen neulosta toiseen.
Neulominen liukuu ompeleen neulosta toiseen, jotta se liukuu kuin purppura. Purplingissa tikit pysyvät kiertymättöminä, kun neulotaan neuloja, niin että takaosa on edessä. Yleensä neulojan noudattamat ohjeet määrittävät, pitäisikö hänen luistaa neulosta vai luista nurin.