Sokrates -filosofia on pääosin dokumentoitu yhden hänen oppilaansa Platonin kirjoitusten kautta. Yksi harvoista kreikkalaisista filosofeista, jotka eivät jättäneet kirjallisia kirjoituksia, Sokrates uskoi haastavansa status quon. Hänen filosofiansa perustuu ensisijaisesti ajatukseen, että dialogi voi paljastaa tiedon ja että ihmiset tekevät hyveellisiä tekoja vain, jos he ovat tietoisia siitä, mikä on hyvää ja mikä pahaa.
Sokrates -filosofian opiskelijana Platon paljasti joitain entisen mentorinsa ajatuksista omissa filosofisissa opetuksissaan. Sokrates uskoi, ettei hän itse ollut tietoinen totuudesta eikä hänellä ollut mitään konkreettista tietoa. Filosofi ajatteli, että perinteinen tieto ei välttämättä ole totuus. Hän oli myös vakuuttunut siitä, että totuus ja tieto on löydettävä.
Sokratesin mukaan yksi tapa löytää totuus ja tieto oli kaksisuuntainen viestintä. Keskustelut laajalti hyväksytyistä ja harjoitetuista uskomuksista sekä perinteistä ja instituutioista auttoivat paljastamaan ja haastamaan niiden takana olevat tilat. Keskustelujen tarkoituksena ei ollut häpäistä tai häpeätä tiettyä henkilöä tai vakaumusta. Ne olivat pikemminkin keino kyseenalaistaa se, mikä oli aiemmin sokeasti hyväksytty totuudeksi.
Monien mielestä Sokrates -filosofia oli kiistanalainen. Osa tästä johtui siitä, että vaikka Sokrates kyseenalaisti avoimesti perinteiset teoriat ja uskomukset, hänellä ei ollut vaihtoehtoista vastausta niihin. Hänen prosessinsa avata mahdollisuus, että toinen vaihtoehto oli olemassa, sai tavanomaisesta ajattelusta hyötyneet järkyttymään hänen vaikutuksestaan. Sokrates ei uskonut saavansa aineellista hyötyä filosofisesta työstään, ja hän lopulta vei henkensä välttääkseen julkisen teloituksen.
Tärkeä osa Sokrates -filosofiaa on se, että hän uskoi, etteivät yksilöt tee haitallisia tekoja kiusauksesta tai hengellisestä heikkoudesta. Sokrates ajatteli, että haitalliset ja väärät teot johtuivat tietämättömyydestä siitä, mikä oli hyvää ja pahaa. Pohjimmiltaan yksilöt tekivät loukkaavia asioita, koska heillä ei ollut tietoa ja työkaluja tietää paremmin.
Sokrates vastusti jyrkästi ajatusta, että tiettyjä käyttäytymismalleja tulisi tehdä miellyttääkseen ulkoista jumaluutta tai jumalaa. Hän ajatteli, että moraalia tai hyvää tekemistä ei pitäisi määritellä hengellisen kuvakkeen oletetuilla opetuksilla. Kreikkalainen filosofi puolusti kuitenkin ajatusta, jonka mukaan yksilöiden ei pitäisi tahallisesti toimia hallituksen lakeja vastaan.