Sokraattinen seminaari on eräänlainen muodollinen ryhmäkeskustelu, joka perustuu Sokratesin, muinaisen kreikkalaisen filosofin, usein länsimaisen filosofian perustajana käyttämiin oppimis- ja opetusmenetelmiin. Vaikka useimmat luokat perustuvat luentoihin, joiden tarkoituksena on välittää tietoja suoraan opettajalta oppilaalle, Sokrates -seminaari perustuu enemmän kyselyihin ja keskusteluun. Sokrates ajatteli, että on tehokkaampaa auttaa oppilaita ajattelemaan itse kuin yksinkertaisesti antaa heille tietoa. Sokrates -seminaari on siksi tarkoitettu keskusteluksi tietystä aiheesta kaikkien läsnäolijoiden kesken eikä tilanteeseen, jossa yksi opettaja antaa tietoa opiskelijoille.
Useimmissa tapauksissa Sokrates -seminaari keskittyy tekstin, kuten kirjan tai esseen, keskusteluun. Kaikki seminaariin osallistujat lukevat tekstin etukäteen ja tulevat seminaariin valmiina keskustelemaan ajatuksistaan aiheesta. Tällaiset seminaarit järjestetään usein luokkahuoneessa, joten opettaja on usein läsnä johtamaan keskustelua. Tämän johtamisen ei kuitenkaan ole tarkoitus olla luennon muodossa – opettajan vastuulla on vain ohjata keskustelu tärkeisiin aiheisiin ja varmistaa, että keskusteluun osallistuvat ovat tasapuolisia toisiaan kohtaan. Jotkut opettajat esittävät oppilailleen keskustelukysymyksiä ennen seminaaria ohjaamaan ja keskittämään keskustelua.
Sokrates -seminaarin tarkoituksena ei ole vain varmistaa, että opiskelijat ymmärtävät tietyn tekstin kirjaimelliset näkökohdat. Monet kirjallisuuden ja filosofian tekstit käsittelevät erittäin monimutkaisia kysymyksiä, joita sivun sanojen yksinkertainen ymmärtäminen ei täysin käsittele. Tässä seminaarissa käytettyjä tekstejä saa käyttää vain perustana esitellyistä kysymyksistä ryhmäkeskustelulle. Keskustelu näistä asioista, erityisesti silloin, kun on kiistoja, vaatii intensiivistä perustelua ja kriittisen ajattelun taitoja. Usein osallistuminen tällaisiin seminaareihin auttaa suuresti opiskelijoita kehittämään päättelytaitoja, jotka voivat olla hyödyllisiä monissa elämän osissa.
Jotkut aiheet, kuten filosofia, sosiologia ja kirjallisuus, ovat paremmin yhteensopivia Sokrates -seminaarin ajatuksen kanssa kuin toiset, kuten kemia ja matematiikka. Erityisesti tieteet vaativat oppilaita oppimaan paljon tietoa, jota ei olisi helppo saada keskustelun avulla. Monet humanististen aiheiden aiheet puolestaan perustuvat ensisijaisesti inhimilliseen järkeen ja yhteisiin inhimillisiin kokemuksiin. Näin ollen keskustelu ryhmästä ihmisiä, joilla on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia, voi johtaa erittäin mielenkiintoisiin ja oivaltaviin näkemyksiin käsitellyistä aiheista.