Termi “solenoidivoima” viittaa kuormaan, jota solenoidi pystyy työntämään, vetämään tai pitämään jännitteisenä. Useimmat solenoidit ovat lineaarisia, jolloin solenoidivoima kohdistetaan lineaariseen liikkeeseen. Pyörivien solenoidien tapauksessa käytetään pyörivää räikkämekanismia lineaarisen ankkurin sijasta. Monet eri tekijät voivat vaikuttaa solenoidivoimaan, mukaan lukien kelan rakenne, sähkövirran taso ja kuinka pitkälle ankkurin täytyy liikkua aina, kun se saa jännitteen. Korkeammat lämpötilat johtavat tyypillisesti vähentyneisiin solenoidivoimiin, samoin kuin iskunpituuden lisääntyminen.
Solenoidit ovat sähkömekaanisia antureita, jotka kykenevät muuttamaan sähköenergian lineaariseksi tai pyöriväksi liikeksi. Ne koostuvat tyypillisesti kiinteästä sähkömagneettisesta kelasta ja liikkuvasta metallisulusta, jota kutsutaan ankkuriksi. Kun sähkömagneettinen kela saa jännitteen, se luo magneettikentän, joka saa ankkurin liikkumaan. Ankkurin liike johtaa voimaan, jonka avulla solenoidi voi aktivoida elektronisen releen, avata mekaanisen venttiilin tai tehdä muita vastaavia töitä. Solenoideja löytyy kaikesta polttoaineen ruiskutuksesta flipperikoneisiin.
Solenoidi voi tuottaa kolme päätyyppiä voimaa, kun se saa jännitteen, vaikka jotkut solenoidit suorittavat useamman kuin yhden tehtävän. Työntövoima saavutetaan, kun ankkuri pakottaa työntötangon laajentamaan ja siirtämään kuorman pois solenoidista. Sen vastakohta on vetovoima, joka saavutetaan, kun ankkuri vetäytyy sisään ja vetää kuorman sisäänpäin. Pidätysvoima on kolmas tyyppi, ja sen avulla solenoidi voi vastustaa kaikkia liikkeitä, kun ulkoinen kuorma vetää tai työntää.
Useat eri tekijät voivat vaikuttaa voimaan, jonka solenoidi pystyy tuottamaan. Sähkömagneettisen kelan rakenne on ensisijainen tekijä, koska se määrää sähkömagneettisen kentän koon. Samalla tavalla voi vaikuttaa myös ankkurin koko ja kelan virransyöttöön käytetty sähkömäärä. Toinen tärkeä tekijä solenoidisuunnittelussa on iskunpituus tai se, kuinka pitkälle ankkurin täytyy liikkua. Suurimman mahdollisen solenoidivoiman saavuttamiseksi solenoidit suunnitellaan usein siten, että niiden iskunpituus on lyhin.
Ulkoiset tekijät, kuten lämpötila, voivat myös vaikuttaa solenoidivoimaan. Korkeammat lämpötilat liittyvät tyypillisesti solenoidivoiman vähenemiseen. Koska magneettikäämit myös kuumenevat, kun niihin kytketään virta, useimmilla yksiköillä on suurin vakaa lämpötila, jolla ne mitoitetaan. Tämä lämpötila vaikuttaa tyypillisesti sekä ympäristön lämpötilaan että jännitteiseen kelaan liittyvään nousuun. Sen jälkeen kun vakaa lämpötila on ylitetty, solenoidivoima voi pienentyä jopa 65%.