Sopimuksen yksityisyyden oikeudellisen opin mukaan vain sopimuksen osapuolet ovat velvollisia toisilleen ja saavat kaikki sopimuksen mukaiset edut. Sopimuspuolet voivat myös haastaa toisensa oikeuteen sopimusrikkomuksesta. Vaikka sopimuspuolilla on oikeuksia ja velvollisuuksia, kolmansilla osapuolilla ei yleensä ole oikeuksia tai velvollisuuksia.
Esimerkiksi John ja Jane ovat osapuolia sopimuksessa, jonka mukaan John on sopinut toimittavansa smokin vuokrausyritystä johtavalle Janelle 200 smokkia tiettyyn päivämäärään mennessä. Jane puolestaan on luvannut tarjota Bobille 50 smokkia tulevaa konserttia varten. Jos John ei toimita Janelle smokkia, Jane voi haastaa hänet oikeuteen, koska he ovat keskenään sopimuksessa. Bob voi myös haastaa Janen oikeuteen sopimuksen rikkomisesta, jos Jane ei toimita smokkeja. Bob ei kuitenkaan voinut haastaa Johnia oikeuteen, koska Bobilla ja Johnilla ei ole sopimusta keskenään, eikä John ole velvollinen Bobille.
Joissakin tapauksissa kolmannet osapuolet voivat kuitenkin saada sopimuksen etuoikeuden. Luovutus on yksi näistä tavoista, ja se tapahtuu, kun yksi sopimuspuolista, nimeltään luovuttaja, siirtää sopimuksen mukaiset oikeutensa tai velvollisuutensa kolmannelle osapuolelle, jota kutsutaan siirronsaajaksi. Siirron jälkeen luovuttaja menettää sopimusoikeutensa ja luovuttaja saa kaikki oikeudet, jotka luovuttajalla oli aiemmin. Luovuttaja ei ole enää vastuussa sopimuksen mukaisten tehtävien suorittamisesta, ja siirronsaajan on suoritettava kaikki luovuttajan tehtävät.
Se voidaan antaa myös kolmansille osapuolille siirtämällä tehtäviä. Tässä tapauksessa yksi sopimuspuolista, nimeltään delegoija, antaa osan tehtävistään kolmannelle osapuolelle, joka tunnetaan nimellä delegoitu. Valtuutettu on velvollinen suorittamaan nämä tehtävät. Toisin kuin toimeksiannossa, jos siirretty henkilö ei suorita tehtävää, delegoija olisi viime kädessä vastuussa sopimusvelvoitteiden täyttämisestä.
Jotkin sopimukset nimittävät edunsaajia kolmansilta osapuolilta, jotka nauttivat sitten jossain määrin yksityisyydensuojasta. Tyypillisessä kolmannen osapuolen edunsaajasopimuksessa sopimuspuolet sopivat nimenomaisesti, että kolmannen osapuolen on tarkoitus hyötyä sopimuspuolten suorittamasta sopimuksesta. Jos sopimuspuolet eivät täytä velvollisuuksiaan, kolmannella edunsaajalla on yleensä oikeus nostaa vahingonkorvauskanne. Esimerkiksi yllä olevassa smokki-esimerkissä, jos Bob olisi ollut edunsaaja kolmansilta osapuolilta, hän olisi voinut haastaa Johnin vahingonkorvauskanteen, jos John ei toimittanut smokkeja Janelle.