Mikä on sosioekonominen asema?

Sosioekonominen asema, joskus lyhennettynä SES: ksi, on luokitus, joka osoittaa läheisen suhteen henkilön sosiaalisen aseman ja hänen taloudellisen asemansa välillä. Oletukset tästä tilasta eivät välttämättä ole perusteltuja ja voivat olla ristiriidassa muiden uskomusten kanssa, mutta yhteisöt pyrkivät silti järjestäytymään ja analysoimaan itseään sen perusteella. Tämän luokituksen käyttämisellä on sekä etuja että haittoja.

Arviointipisteet

Ihmiset, jotka yrittävät määrittää sosioekonomista asemaa, katsovat kolmea toisiinsa liittyvää tekijää tuloja, koulutusta ja ammattia. Tuloilla on taipumus kasvaa koulutustason noustessa, osittain siksi, että korkea -asteen koulutus antaa yksilöille tarvittavat taidot, jotta he voivat ryhtyä korkeampaa palkkaa tarjoaviin ammatteihin. Tulot laskevat, kun koulutustaso laskee. Tuloksena on, että yleensä niillä, joilla on vähemmän koulutusta, on vähemmän tuloja ja sittemmin heikompi asema.

Tasot ja niihin liittyvät riskit

Asiantuntijat jakavat SES: n löyhästi matalalle, keskitasolle ja korkealle tasolle. Alemman aseman ja monien riskitekijöiden, kuten diabeteksen ja niveltulehduksen, välillä on vahva korrelaatio. Myös mielenterveysongelmat lisääntyvät. Monissa tapauksissa on epäselvää, ovatko nämä ongelmat seurausta vai syytä huonompaan asemaan. Ihmiset voivat siirtyä tasolta toiselle monta kertaa elämänsä aikana.

Klusterin vaikutus

Suurin osa sosioekonomisen aseman eri osastoista pyrkii ryhmittymään yhteen. Tämä saattaa johtua ainakin osittain siitä, että ihmiset, joilla on samanlainen tulotaso, ammatti ja koulutus, voivat liittyä toistensa päivittäisiin menestyksiin ja epäonnistumisiin. Klusterivaikutus voi ilmetä myös siksi, että ihmiset yleensä asettuvat paikkoihin, joissa hinnat ovat tulojensa mukaiset, etenkin vuokran suhteen. Jotkut ihmiset vertaavat sosioekonomista asemaa rotuun, kuten näihin ihmisten jakautumisiin.

Yhdistykset ja idealistiset konfliktit

Ihmisillä on taipumus nähdä korkeamman sosioekonomisen tason olevan myönteistä, ehkä siksi, että terveysriskitekijöiden tiedetään vähenevän. Psykologisesti ajateltuna ajatus on, että tasojen nousu tarkoittaa helpompaa elämää. Yksilöt myös olettavat, että ylemmillä tasoilla olevilla on paremmat taidot tai älykkyys. Ihmisillä on siis taipumus pikemminkin nousta kuin laskea.

Mikään näistä yhdistyksistä tai oletuksista ei välttämättä pidä paikkaansa. Jopa korkeamman tason ihmiset voivat kärsiä esimerkiksi geneettisistä sairauksista, ja jotkut ihmiset perivät varonsa tai sattuvat olemaan onnekkaita yhdellä myyntikelpoisella idealla. Monet ihmiset, joilla on paljon rahaa, eivät ole onnellisia. Jotkut jopa karttavat taloudellista turvaa asioista, joita he pitävät tärkeämpinä, kuten elämisestä yksinkertaisesti paremman hengellisen täyttymyksen vuoksi.
SES -oletukset voivat olla ristiriidassa tietyn yhteiskunnan muiden ihanteiden kanssa. Yhteisö voi esimerkiksi tarjota apua matalan tason jäsenille ja siten sulkea luokkaerot. Kapitalismin periaatteet kuitenkin sanovat, että parhaat yrittäjät ja yritykset nousevat luonnollisesti huipulle ja että luokat ovat siksi väistämättömiä.

Edut ja haitat
Sosioekonomisen aseman tarkastelulla on sekä etuja että haittoja yhteisöille. Luokituksen kriitikot väittävät, että ihmiset yhdistävät merkittäviä stereotypioita kullekin kolmesta SES -ryhmästä. Nämä stereotypiat voivat johtaa profilointiin tai ongelmallisiin, virheellisiin oletuksiin hankkeissa ja pyrkimyksissä. Esimerkkinä voidaan olettaa, että kun koulu köyhemmällä ja sosiaalisesti heikommassa asemassa olevalla alueella epäonnistuu, se on koulun henkilökunnan vika. Jopa eri SES -ryhmien sisällä jotkut ihmiset eivät sovi yleisesti hyväksyttyihin suuntauksiin.
SES -toimeksiannon kannattajat väittävät, että se voisi paljastaa, mitkä alueet tai yksilöt tarvitsevat eniten sosiaaliapua ja muita ohjelmia. Jos rikollisuus on pienempi esimerkiksi alueella, jolla on korkeampi SES, poliisi voi keskittää resurssit muualle. Tämä lisää tehokkuutta ja vähentää petostapauksia, mikä säästää rahaa. Yhteisön johtajat kuluttavat myös vain silloin, kun tarve on todennettavissa.