Sosiometria on tieteellinen lähestymistapa ryhmädynamiikan manipulointiin, jonka psykoterapeutti Jacob Moreno loi 1950 -luvulla. Perusmenetelmä sosiometrian takana on, että terapeutti tutkii ryhmässä vallitsevia luonnollisia suhteita matemaattisia ja tieteellisiä tekniikoita käyttäen, ymmärtää, miksi ryhmän sisäiset suhteet ovat olemassa, ja tekee sitten muutoksia, jotka mahdollistavat suuremman ryhmän harmonian. Käsityksessä sosiometriaa ei yleensä ole tarkoitettu pelkästään analyysiin, vaan pikemminkin se suunniteltiin sellaiseksi, jota ihmiset mahdollisesti soveltaisivat päivittäisissä tilanteissa erilaisten ryhmätoimien parantamiseksi.
Kun ihmiset kokoontuvat ryhmään, he tekevät usein erittäin nopeita päätöksiä omasta roolistaan ryhmässä ja kaikkien ympärillään olevien ihmisten rooleista. Nämä päätökset ovat usein hyvin intuitiivisia, ja ne syntyvät yleensä spontaanisti koko ryhmässä ilman, että kenenkään on välttämättä tunnustettava niitä. Tällaisten päätösten syitä voi olla vaikea tulkita, mutta niihin liittyy usein tietty yleismaailmallisuus, joka saa asiat nopeasti loksahtamaan paikoilleen. Ajan myötä ihmisten toimet ja käyttäytyminen ryhmässä auttavat määrittelemään alkuperäisen nokkimisjärjestyksen yhdessä liittojen ja muun dynamiikan kanssa.
Sosiometria pyrkii analysoimaan näitä taustalla olevia kaavoja selvittääkseen, mitä ihmiset ajattelevat ja miksi. Ajatuksena on muuttaa kaikki tämä tieto sellaiseksi, jota voidaan analysoida matematiikan avulla. Tarkasteltuaan lukuja sosiometri yrittää analysoida tietoja ja soveltaa niitä käytännössä jollakin tavalla, mikä johtaa ryhmän parannuksiin.
Sosiometriaa voidaan soveltaa monilla eri tavoilla, joiden avulla ryhmä voi toimia tehokkaammin. Esimerkiksi sosiometrisen analyysin tekemisen jälkeen yrityksen omistaja saattaa päättää muuttaa työryhmiään siten, että ne toimivat paremmin. Hän voi myös päättää erottaa tietyt työntekijät, jotka luonnollisesti häiritsevät sosiaalista järjestystä työpaikalla. Lopulta tällainen muutos voi johtaa parempaan läsnäoloon, parempaan moraaliin ja parempaan työntekijöiden säilyttämiseen.
Usein ryhmän ensimmäisen analyysin aikana julkaistaan julkisesti eri ryhmän jäsenten motivaatiot. Tämä voi joskus olla kiusallista tai vaikeaa jäsenille, mutta se voi myös auttaa ryhmää tulemaan paremmin yhteen. Kun ryhmän yksilöt ymmärtävät omien rooliensa syyt ja tapa, jolla kaikki katsovat toisiaan, he joskus muuttavat käyttäytymistään luonnollisesti tavalla, joka saa ryhmän toimimaan tehokkaammin.