Mikä on sotaturismi?

Kun turistit tietoisesti vierailevat sotaan osallistuneissa valtioissa etsien todisteita konfliktista, tämä tunnetaan nimellä sotaturismi. On esimerkkejä suosituista sotaturistikohteista ympäri maailmaa Saksasta Kauko -itään. Vaikka harvat näistä maista esittelevät sodan vaikutuksia maahansa, vierailijat saapuvat silti odottamaan saavansa tietää lisää murhista ja kidutuksista. Ehkä ei ole yllättävää, että useimmat kansat haluavat olla hiljaa tällaisista tapahtumista ja keskittyä vaihtoehtoisiin nähtävyyksiin.

On virhe ajatella, että sotaturismi käsittää prosessin vierailla maissa, jotka ovat tällä hetkellä mukana raa’assa konfliktissa. Lukuun ottamatta lukuisia toimittajia, jotka käsittelevät sotia ja saattavat leikillisesti kutsua itseään sotaturisteiksi, ei ole todisteita siitä, että on olemassa huomattava joukko ihmisiä, jotka tietoisesti vierailevat aktiivisilla sota -alueilla. Sen sijaan sotaturismi on käytäntö vierailla paikassa, jonka sota on tuhonnut monta vuotta konfliktin päättymisen jälkeen. Sotamuseot näissä paikoissa ovat erittäin suosittuja paikkoja tällaisille matkailijoille.

Maailmassa on kymmeniä esimerkkejä suosituista sotamatkailukohteista. Srebrenica on paikka Bosniassa, jossa yli 8,000 bosnialaista muslimia murhattiin vuonna 1995, ja se on suosittu sotaturisti. Samoin monet Vietnamin vierailijat menevät kuuluisalle maanpuolustusammunta-alueelle ja ampuvat luoteja AK-47-koneista, jotka auttoivat maata kukistamaan Yhdysvallat. Saksan keskitysleirit, kuten Auschwitz, jossa oli satoja tuhansia huonolaatuisia juutalaisia ​​vankeja, houkuttelevat edelleen tuhansia turisteja vuosittain.

Näille kansakunnille, jotka ovat suosittuja sotaturismin kohteita, matkailu on keino ansaita rahaa konfliktien aikana kärsineestä kurjuudesta. Monet näistä maista tuntevat edelleen äskettäisen sodan vaikutukset ja haluavat elvyttää heikkoa talouttaan. El Salvadorin sanotaan olevan ensimmäinen maa, joka teki sotaturismista liiketoimintaa yrittäessään hyötyä pitkästä sisällissodastaan, joka käytiin vuosina 1980-1992.

Joitakin alueita pidetään edelleen liian vaarallisina houkutellakseen sotaturisteja. Esimerkkejä näistä maista ovat Pakistan ja Afganistan. Jotkut maat, jotka houkuttelevat tätä matkailumuotoa, haluavat tuoda turisteja pois alueilta, joilla verta vuodatettiin rauhallisempiin nähtävyyksiin. Nämä maat haluavat etääntyä väkivaltaisesta menneisyydestä.