Piikikäs koira tai Squalus acanthias on hailaji. Näiden haiden uskottiin aikoinaan olevan maailman runsain hailaji, ja lukuisat ihmispopulaatiot käyttivät niitä voimakkaasti. Tämä johti liikakalastukseen. Joillakin alueilla tätä haita pidettiin laajalti haitallisena lajina, jota pidettiin sukupuuttoon alttiina, mikä osoittaa, kuinka nopeasti ihmisen toiminta voi häiritä eläinpopulaatioita.
Piikkikoirat ovat yleensä hieman yli metrin pituisia ja voivat painaa noin 20 kiloa (yhdeksän kiloa). Ne ovat väriltään ruskeita tai harmaita, kermaiset vatsat ja valkoiset täplät selässä. Tämä väri toimii haiden naamiointina, jolloin he voivat piiloutua saalistajilta ja saaliselta. Heiltä puuttuu peräaukko ja niillä on suuret silmät.
Kuten nimestä voi päätellä, piikikäs koira harrastaa myös selkärankaa. Piikit voivat päästää lievää toksiinia ja niitä käytetään itsepuolustukseen. Hyökkäyksen jälkeen hai voi käpertyä itseensä esittelemään selkärankoja ja tavoitteena saada saalistaja. Nämä piikit eivät ole vaarallisia ihmisille, mutta ne voivat olla tuskallisia ja useimmat ihmiset yrittävät välttää niitä.
Yksi piikkikoiran merkittävä piirre on sen verkkovierailutottumukset. Vaikka monet kalalajit muuttavat hyödyntämään kausivaihteluita, piikkikoirien tiedetään ylittävän suuria etäisyyksiä. Näiden haiden seurantalaitteet ovat seuranneet niitä valtamerien yli. Nämä hait käyvät koulua myös hyvin suurissa ryhmissä. Vaikka heillä on taipumus pysyä lähellä valtameren pohjaa ja mieluummin rannikkovesillä, niitä voi löytää lähellä pintaa ja avomerellä, usein saalista tavoitellen.
Piikkikoirilla on maine ahneudesta. He syövät monenlaisia saalislajeja eivätkä pelkää hyökätä kalaverkkoihin saaliin saamiseksi. Jotkut kalastusyhteisöt ovat historiallisesti pitäneet näitä haita ongelmana, koska ne vahingoittavat verkkoja ja pelottavat kaupallisesti arvokkaita kaloja, kuten makrillia.
Joissakin valtioissa ihmiset kalastavat piikkikoiraa. Niitä myydään syötäväksi ja niitä käsitellään myös lannoitteiden ja kalaöljyn kaltaisten tuotteiden tuottamiseksi. Monien alueiden säilyttämisongelmat johtivat kiintiöiden ja kalastuksen seurannan vaatimuksiin sen varmistamiseksi, että populaatiot eivät laskeneet vaarallisen alhaiselle tasolle. Joillakin alueilla piikkikoirakalastus on toipunut erittäin hyvin valtion virastojen ja suojeluryhmien valvonnassa.