Spitzer -avaruusteleskooppi on infrapuna -avaruusteleskooppi, joka on viimeinen neljästä avaruusteleskoopista, jotka käynnistetään NASAn Great Observatories -ohjelmassa. Edelliset kolme tälle ohjelmalle lanseerattua teleskooppia olivat Hubble-avaruusteleskooppi (vuonna 1990), Chandran röntgensäteily observatorio (vuonna 1991), Comptonin gammasäteen observatorio (vuonna 1999). Jokainen on erikoistunut osaan sähkömagneettista spektriä.
Spitzer-avaruusteleskooppi on nimetty tohtori Lyman Spitzer, Jr., joka aloitti ajatuksen avaruusteleskoopeista 1940-luvun puolivälissä. Nimeäminen oli ainutlaatuista, koska se johdettiin suurelle yleisölle avoimesta kilpailusta eikä arvostetuista tähtitieteilijöistä. Lyman Spitzer kuoli vuonna 1997, joten hän ei koskaan nähnyt hänen nimensä kantavaa kaukoputkea laukaisemassa avaruuteen.
Infrapunavalo on lämmön tuottama valo. Se on hieman vähemmän energinen kuin spektrin visuaalinen osa, hieman aallonpituudella, mikrometrien pallokentällä. Jokainen tähti lähettää suuria määriä infrapunasäteilyä, jolloin Spitzer -avaruusteleskooppi voi tarkkailla kaikkea, mitä optinen kaukoputki voi, ja hieman enemmän.
Koska infrapunavalo on ihmisille näkymätön eikä vastaa meille tuttuja värejä, Spitzerin palauttamat kuvat saavat väärän värin, jotta tutkijat voivat tulkita ne. Spitzer on erityisen kuuluisa vaikuttavista kuvistaan Andromedan galaksista, vain kahden miljoonan valovuoden päässä Maasta – Linnunradan lähimmästä galaksista.
Spitzer on myös kuuluisa siitä, että se oli ensimmäinen kaukoputki, joka otti todellisen valon eksoplaneetalta, minkä se teki vuonna 2005, mutta ei ratkaissut sitä todelliseksi kuvaksi. Vuonna 2004 Spitzer havaitsi heikon tähden, jota monet tiedemiehet pitävät kaikkien aikojen nuorimpana. Yksi Spitzerin ensisijaisista tehtävistä on tarkkailla YSO: ta (nuoria tähtiesineitä) ja niin sanottuja tähtitaimitarhoja.
Spitzer -avaruusteleskoopin kuvat ovat ilmaisia yleisölle ja journalistisiin tarkoituksiin, ja ne on julkaistu arvostetussa Nature -lehdessä monien muiden joukossa.