Stereoskooppinen visio viittaa kykyyn, että ihmisten on nähtävä sama kohtaus molemmilla silmillä hieman eri tavoin. Se johtaa kykyymme havaita visuaalisesti syvyys ja etäisyydet. Stereoskooppinen visio ei ole synonyymi syvyyden havaitsemiselle, vaan johtaa siihen.
Ihmisillä ja eläimillä, joilla on tällainen näkö, jokainen silmä ottaa hieman erilaisen kuvan. Tämä ero tunnetaan binokulaarisena erotuksena tai verkkokalvon erotuksena. Aivot käsittelevät näitä kahta kuvaa tavalla, jonka avulla voimme nähdä hieman kiinteiden esineiden ympärillä ilman, että meidän tarvitsee liikuttaa päätämme. Se tekee tämän yhdistämällä olennaisesti kahden kuvan samankaltaisuudet ja ottamalla sitten erot huomioon käsityksessämme kohtauksesta. Nämä erot ovat yleensä pieniä, mutta ne voivat johtaa merkittävästi erilaiseen lopputulokseen.
Ihmisten visuaaliset edut stereoskooppisen näkökyvyn vuoksi ovat ilmeisimpiä verrattuna henkilöön, jolla ei ole tätä kykyä, koska hän on esimerkiksi menettänyt silmän käytön. Nämä henkilöt voivat tehdä tiettyjä säätöjä syvyyden havaitsemisen huomioon ottamiseksi, mutta kaiken menetetyn saaminen on suurelta osin mahdotonta näistä mukautuksista riippumatta. Stereoskooppinen visio liittyy myös kykyymme käsitellä pieniä esineitä käsillämme. Samoin jotkut metsäeläimet käyttävät sitä navigoidakseen tarkasti oksien ja muiden metsäympäristöjen läpi, joissa tarkka syvyyden havaitseminen on selviytymiskysymys.
Itse asiassa spekuloidaan, että myös stereoskooppinen näkemyksemme kehittyi selviytymiskeinona, jonka avulla voimme nähdä ja arvioida mahdollisia uhkia tarkemmin ja nopeammin. Meidän aikanamme tämä näkökulmamme helpottaa monia rutiininomaisia päivittäisiä toimintoja. Esimerkiksi kirurgilla on oltava stereoskooppinen näkö, jotta se voi suorittaa toimenpiteen tarkasti, ja auton kuljettajan on kyettävä kertomaan, kuinka kaukana hänen autonsa on muista esineistä. Jopa sellainen rutiinitehtävä kuin portaiden kiipeäminen heikentyisi merkittävästi ilman tällaista näkemystä.
Niin hyödyllinen kuin stereoskooppinen visio on, se ei ole ainoa tapa arvioida etäisyyttä. Aivomme voivat myös käyttää niin sanottua kohteen polttoväliä arvioidakseen, kuinka kaukana se on. Tätä tehdessään aivot arvioivat etäisyyden sen perusteella, kuinka silmän linssin on muututtava, jotta tietty kohde saadaan selkeään. Tämä antaa yleiskuvan, mutta ei ole niin tarkka kuin stereoskooppinen visio.