Strateginen kumppanuussopimus on kahden yrityksen tai organisaation välinen sopimusjärjestely, joka toimii yhdessä toistensa molemminpuolisen hyödyn vuoksi. Näihin sopimuksiin ei yleensä sisälly täyden kumppanuuden luomista tai kahden yrityksen sulautumista. Se on tyypillisesti järjestely, joka mahdollistaa yhteistyön eri yritysten tai julkisyhteisöjen välillä vaikuttamatta kunkin kumppanin organisaation eheyteen. Strateginen kumppanuussopimus voidaan muodostaa tietyn liiketoiminnallisen tai sosiaalisen haasteen ratkaisemiseksi. Joskus tällaiset sopimukset viittaavat vähemmän muodollisiin ja kollegiaalisiin pyrkimyksiin ratkaista organisaatioiden tai yritysten kohtaamat ongelmat.
Strategiset liittoumat ovat suhteellisen yleisiä teollisuudessa, ja niitä esiintyy myös valtion virastojen välillä. Useimmissa tapauksissa solmitaan strateginen kumppanuussopimus, jotta kukin kumppani voi vapaasti tuoda erilaisia toimijoita suorittamaan tiettyjä tehtäviä samalla kun säilytetään jokaisen osallistujan itsenäisyys. Kykyä käsitellä yritysten tai yhteisöjen ongelmia yhdessä auttaa usein muodollinen sopimus, joka mahdollistaa työvoiman ja laitteiden strategisen sijoittamisen ongelmaa kohti.
Yhdistettyjen osaamisalueiden ja kapasiteetin hyödyntäminen on yleinen syy strategisen kumppanuussopimuksen tekemiseen. Ohjelmistovalmistaja voi esimerkiksi muodostaa strategisen liittouman kannettavan tietokoneen valmistajan kanssa yhteisten myynninedistämistarkoitusten saavuttamiseksi, joista on hyötyä molemmille osapuolille. Molemmilla voi olla vahva yhteinen intressi samankaltaiselle markkinaraolle, mutta kumpikin voi soveltaa kykyjään tai valmiuksiaan haasteeseen.
Tällainen kumppanuus mahdollistaa yhteistyöpyrkimykset säilyttäen samalla kumppaneiden nykyisen organisaatiorakenteen. Vaikka yhteistyöhön liittyvää omaisuutta tai henkilöresursseja voidaan käsitellä strategisessa kumppanuussopimuksessa, kumppanit eivät todennäköisesti muuta oikeudellisia rakenteitaan. Sen sijaan jokaisen kumppanin itsenäisyys säilytettäisiin, mutta samalla mahdollistettaisiin tuottava yhteistyö.
Tämä kumppanuusmuoto voidaan muodostaa sitovalla sopimuksella. Jos näin on, tämä tehdään yleensä laillisten ja eettisten standardien noudattamisen varmistamiseksi. Toinen syy sopimuksen virallistamiseen on sallia omistusoikeuksien täsmentäminen sopimuksessa tai varmistaa oikeudellinen suoja, kuten jokaisen kumppanin vastuusuoja.
Yhteistyösopimuksia voidaan tehdä myös epävirallisella tasolla. Sopimuksen osapuolet voivat kokoontua yhteen strategisen vastauksen kehittämiseksi erilaisiin sosiaalisiin tai yhteisöllisiin huolenaiheisiin. Paikallista, alueellista tai kansallista yhteistyötä voi tapahtua sosiaalipalveluorganisaatioiden tai hyväntekeväisyysjärjestöjen kesken. Kunkin kumppanin tehtävä voidaan ilmaista ei-sitovassa muodossa. Joskus tällaisia yhteistyötapoja muodostetaan kannustamaan tietojen jakamista virastojen tai hallitusten välillä.