Suhteellinen adjektiivi on pohjimmiltaan suhteellinen pronomini, jota käytetään lauseessa adjektiivina, joka viime kädessä muuttaa tai kuvaa substantiivia tai pronominiä. Esimerkiksi sana “tuo” on suhteellinen pronomini ja sitä käytetään usein lauseessa, kuten “Minulla on kissa, joka syö paljon”. Tässä lauseessa sanaa “sitä” käytetään pronominina “kissan” sijasta ilmaisemaan, mikä esine lauseessa “syö paljon”. Jos suhteellista pronominiä “että” käytetään adjektiivimuodossa, kuten lauseessa “Anna minulle tuo kirja”, se on suhteellinen adjektiivi, koska se kuvaa substantiivia “kirja”.
Yksi helpoimmista tavoista ymmärtää suhteellisen adjektiivin tarkoitus on ensin ymmärtää suhteelliset pronominit. Nämä ovat sanoja, jotka toimivat kuten muutkin pronominit ottamalla substantiivin paikan lauseessa, mutta tekevät sen viittaamalla substantiiviin, joka on jo lauseessa. Ne ovat “suhteellisia” siinä mielessä, että he eivät voi toimia itse ja ilmaisevat silti minkäänlaista selkeää merkitystä. Pronominilla, kuten “hän”, on edelleen jokin yleinen merkitys tietyn kontekstin ulkopuolella, kun taas “että” -niminen pronomini on olennaisesti merkityksetön ilman substantiivia, johon se viittaa.
Lauseessa, kuten “Mies pukeutui hattuun, joka sai hänet näyttämään korkeammalta”, sanat “se” ja “hän” ovat molemmat pronomineja, jotka viittaavat muihin substanteihin. “Hän” viittaa “ihmiseen”, jota on käytetty aiemmin lauseessa, mutta sillä on silti merkitys sen kontekstin ulkopuolella, jossa sitä käytetään. Sana “tuo” esimerkissä on olennaisesti merkityksetön ilman kontekstiaan, jossa se viittaa aiemmin mainittuun “hattuun” osoittaakseen, että se saa hänet “näyttämään pitemmältä”.
On kuitenkin joitain yhteyksiä, joissa suhteellista pronominiä voidaan käyttää adjektiivimuodossa, jossa niistä tulee suhteellinen adjektiivi. Lauseessa, kuten “Anna minulle tuo hattu”, sana “tuo” toimii nyt adjektiivina. Se on edelleen suhteellinen pronomini, koska sillä ei ole luontaista merkitystä kontekstin ulkopuolella, mutta tässä asetuksessa se toimii muokkaamalla sanaa “hattu” tavalla, joka määrittää, mihin lauseeseen viitataan. Sen toiminta on pitkälti sama kuin adjektiivi, kuten “pieni” tai “sininen”, joka voisi myös kuvata hattua.
Suhteellisen adjektiivin rooli on varsin tärkeä, koska sen avulla lausunnot voivat merkitä ilman toistoa. Joku voisi sanoa: “Pöydän hattu on minun, anna minulle hattu pöydälle”, mutta toistuva lause kuulostaa oudolta. On luontevampaa, että joku sanoo ”Pöydän hattu on minun, anna minulle tuo hattu” ja käyttää suhteellista adjektiivia selventämään merkityksen toistamatta.