Mikä on suhteellinen laskuri?

Suhteellinen laskuri mittaa ionisoivan säteilyn ja antaa tietoa sen voimakkuudesta. Tällaisia ​​laitteita voidaan käyttää päästöjen mittaamiseen tutkimuksissa tai säteilyn havaitsemiseen, jos sen uskotaan olevan läsnä. Tieteelliset toimittajat valmistavat sen, ja tutkijat voivat myös rakentaa omansa erityisiin sovelluksiin. Sen lisäksi, että sitä käytetään laboratorioympäristössä, se voidaan sisällyttää teleskooppeihin, koettimiin ja muihin avaruudessa käytettäviin laitteisiin, joissa säteilyn mittaukset voivat antaa hyödyllistä tietoa ympäristöstä.

Tämä laite sisältää kammion, joka on täytetty kaasulla. Kun säteily tulee sisään, se ionisoi kaasun ja luo ioniparien sarjoja, jotka voivat puolestaan ​​luoda porrastetun vaikutuksen. Suhteellinen laskuri tuottaa sähköpulssin, kun alkuperäinen varautunut hiukkanen liikkuu pellon poikki ja pystyy seuraamaan kaskadireaktioita. Nämä laitteet ovat herkempiä kuin tunnettu Geiger-laskuri, joka voi tuottaa sähköpulsseja, kun se havaitsee aktiivisuuden, mutta ei pysty tunnistamaan sen lähdettä.

Suhteellisessa laskurissa sarja sähkökenttiä seuraa ladattua hiukkasta ja ioniparien reaktioita ja tarjoaa tietoa. Laite voi ilmaista, millaista säteilyä on ja kuinka voimakasta se on sen perusteella, miten se käyttäytyy kammiossa. Jokainen sähköpulssi vastaa radioaktiivisen hiukkasen liikettä kaasun läpi ja sitä seuraavien vasteiden sarjoja, kun ioniparit kulkeutuvat väliaineen läpi. Nämä suhteelliset reaktiot auttavat tutkijoita tunnistamaan, jäljittämään ja ymmärtämään säteilyä.

Kokeellisissa olosuhteissa voi olla tärkeää pystyä kvantifioimaan säteily. Tutkijat haluavat mitata, kuinka paljon tietyssä toiminnassa tuotetaan ja kuinka vahva se on. Jos on kysyttävää säteilyn läsnäolosta ympäristössä, suhteellista laskuria voidaan käyttää sen tunnistamiseen ja kvantifiointiin, jolloin saadaan arvokasta seurantatietoa. Suhteellisista laskurimittauksista saadut tiedot voidaan piirtää kaavioihin ja kaavioihin analyysiä ja vertailua varten.

Tähtitieteilijät ovat historiallisesti käyttäneet suhteellisuuslaskureita muiden ilmaisulaitteiden kanssa avaruuden toiminnan seurantaan. Avaruus on täynnä säteilyä, joka vastaa erilaisia ​​fysiikan tapahtumia, kuten galaksin muodostumista ja tähtien kuolemaa. Tämän seuranta voi antaa hyödyllistä tietoa maailmankaikkeuden kokoonpanosta ja historiasta. Jotkut tutkijat käyttävät värillisiä kartoitustekniikoita luodakseen visuaalisen esityksen säteilystä, joka normaalisti ei olisi ihmisen havaintoalueen sisällä, korostaen toimintamalleja katsojien eduksi.