Suhteellinen konsolidointi on liiketoiminta- ja kirjanpitostrategia, jonka avulla voidaan tunnistaa liikekumppaneiden sijoittamien varojen aste tai määrä yhteiseen yhteisyritykseen. Yleensä ajatuksena on yhdistää nämä varat ja velat tavalla, joka on tasapainossa kunkin kumppanin tuen kanssa. Varsinainen prosessi edellyttää kustannusten ja voittojen jakamista tiettyihin luokkiin, jotka voidaan sitten liittää takaisin kunkin kumppanin tekemiin investointeihin, ja kukin luokka on tasapainotettu suhteessa resurssien panokseen.
Laskentamenetelmänä suhteellinen konsolidointi auttaa liikekumppaneita kirjaamaan tarkasti eri yhteisyrityksiin sijoitetut resurssit. Tämä sisältää kirjanpitoon tehtävät erityiset merkinnät, jotka yhdistävät nämä merkinnät tiiviisti yhteisyrityksiin ja näkyvät tuloslaskelmien ja taseiden rivikohtina. Näin on helpompi seurata hankkeeseen tehtyjen investointien edistymistä ja arvioida, onko hankkeen osana pysyminen kunkin yksittäisen kumppanin edun mukaista.
Vaikka oikeasuhteinen konsolidointi mahdollistaa kirjanpidon resurssien käytöstä investointiin jonkinlaiseen yritykseen, prosessi auttaa myös luomaan puitteet toiminnasta saatavien hyötyjen tunnistamiselle ja toteuttamiselle. Voitot tai takaisinmaksut on samalla tavalla merkitty kirjanpitoon tavalla, joka yhdistää nämä tulot tiettyyn liikeyritykseen ja heijastaa nämä tuotot liikekumppanin tuloslaskelmaan ja taseeseen. Kun yleisesti hyväksyttyjä kirjanpitoperiaatteita käytetään oikeasuhteisen yhdistämisen hoidossa, lopputuloksena on hyvin selkeä historia siitä, mihin resursseihin investoitiin, milloin kyseiset sijoitukset tehtiin, ja tiedot kaikista suorina tuottoina saaduista palkkioista tai voitoista näiden investointien tuloksena.
Yksi oikeasuhteisen konsolidointimenetelmän eduista on, että sijoittajat voivat helposti seurata tuottoa, joka saadaan yhteisyritykselle omistamastaan varojen osasta. Näin on helpompi nähdä, saadaanko odotetut tuotot kohtuullisessa ajassa ja onko perusteltua jatkaa kumppanuuteen osallistumista ja mahdollisesti jopa päättää lisätä kyseiseen hankkeeseen osoitettujen resurssien määrää. Vaihtoehtoisesti sijoitukseen liittyvän tuoton tason seuranta voi myös helpottaa sen määrittämistä, pitäisikö sijoittajan aloittaa vetäytyminen epäonnistuneesta yhteisyrityksestä ennen lisätappioiden syntymistä.