Sosiolingvistiikassa ja muilla siihen liittyvillä tiedealueilla diskurssi määritellään yleensä kielen ja sen todellisen kontekstin välisenä suhteena. Monet tutkijat ja teoreetikot liittyvät diskurssiin erityisesti tietyn yhteiskunnan valtarakenteisiin, ja tällä alueella sukupuolen ja keskustelun välillä on eniten päällekkäisyyttä. Lähestymistavat sukupuoleen ja diskurssitutkimukseen voivat analysoida tapaa, jolla kieli heijastaa tai vaikuttaa sukupuolistereotypioihin, tai ne voivat keskustella miesten ja naisten kielenkäytön eroista.
Sanan diskurssi laajasti käyttö 20. vuosisadan lopulla ja 21. vuosisadan alussa vaikutti ranskalaisen filosofin Michel Foucault’n työhön, joka määritteli kielen ja muiden merkkijärjestelmien käytön keinona hallita ihmisten toimintaa. Foucault’n teorioiden pohjalta monet tutkijat ovat analysoineet sukupuolta suhteessa olemassa oleviin sosiaalisiin ja kulttuurisiin valtarakenteisiin. Jotkut teoreetikot väittävät, että kielen käyttötapa vahvistaa uudelleen olemassa olevia valtarakenteita, kun taas toiset väittävät, että keskustelu heijastaa vain nykyistä tilannetta. Vallan ja keskustelun välistä suhdetta voidaan myös pitää syklisenä tai toisiaan vahvistavana: sosiaaliset rakenteet vaikuttavat kieleen ja kieli sosiaalisiin rakenteisiin. Foucault’n lähestymistavat sukupuoleen ja keskusteluun keskittyvät yleensä sukupuolen ja vallan väliseen suhteeseen.
Jotkut tutkimukset keskittyvät eroon siinä, miten miehiä ja naisia esitetään keskustelussa. Esimerkiksi jotkut sukupuolta ja keskustelua koskevat tutkimukset analysoivat tapaa, jolla miehet ja naiset nähdään julkisessa viestinnässä, kuten mainonnassa tai televisiossa. Tällaisen analyysin tavoitteena on usein paljastaa lausumaton oletukset sukupuolten välisestä vuorovaikutuksesta ja näiden vuorovaikutusten taustalla olevista valtarakenteista.
Toisaalta merkittävä osa sukupuolikeskustelututkimuksista analysoi eroa naisten ja miesten kielenkäytön välillä. Tämäntyyppiset tutkimukset keskittyvät lähes aina tiettyyn kulttuuriin tai alakulttuuriin. Esimerkiksi yksi tutkimus Madagaskarin kieltä puhuvista paljasti naisten puheen olevan suorempaa kyseisessä kulttuurisessa kontekstissa, kun taas miesten puhe oli pyöreämpää. Tämä tutkimus herätti keskustelua siitä, minkä tyyppistä valtaa käytettiin, kun kutakin viestintätapaa käytettiin.
Monissa eri kulttuureissa naisten puhetapoilla todetaan usein olevan valtaa kotona, kun taas miesten puheen uskotaan olevan tehokkaampi julkisissa olosuhteissa. Useimmat teoreetikot uskovat, että tämä ero johtuu pääasiassa tavasta pojat ja tytöt seurustella nuoresta iästä, eikä sukupuolten välisistä synnynnäisistä biologisista eroista. He voivat kuitenkin olla eri mieltä siitä, muodostavatko nämä erot naisten yhteiskunnallisen sortamisen muodon. Ne, jotka määrittelevät sukupuolten tasa-arvon tai sukupuoliliberaalit, voivat väittää, että näitä eroja ei pitäisi olla. Toisaalta jotkut ihmiset, kuten erilaiset feministit, vastaisivat, että vaikka naisille yhteiskunnassa annettu valta on eri tyyppistä kuin miehille, se ei ole luontaisesti epätasa -arvoinen järjestelmä.