Uppouskustannusvirhe on looginen virhe tai virheellinen argumentti päätöksenteolle. Uppouskustannusvirheessä aikaisemmat investoinnit mainitaan syynä toimia. Termiä käytetään yleensä kuvaamaan huonon investoinnin jatkuvuutta sillä perusteella, että muuten hankkeeseen investoitu aika, raha tai vaiva tuhlataan joka tapauksessa. Ilmausta “hyvän rahan heittäminen huonon jälkeen” käytetään joskus kuvaamaan tätä käyttäytymistä.
Taloustieteessä “upotettu kustannus” on kaikki kustannukset, jotka on jo maksettu ja joita ei voida korvata. Pelkästään järkevässä päätöksenteossa upotetuilla kustannuksilla ei pitäisi olla vaikutusta päätöksiin, koska niitä ei voida periä takaisin. Ajattele esimerkiksi sellaisen miehen tilannetta, jolle on jo ostettu junalippu ja tarjotaan nopeampi matka määränpäähän. Se, että hän on jo maksanut junalipun, ei saisi vaikuttaa päätökseen ottaa tai evätä nopeampi matka, koska ensimmäiseen lippuun käytetyt rahat menetetään riippumatta siitä, hyväksyykö hän kyydin vai ei.
Termi “upotettujen kustannusten harhaluulo” kuvaa yleistä tilannetta ihmisten käyttäytymisessä, jossa upotetut kustannukset vaikuttavat päätöksentekoon huolimatta siitä, että ne on jo käytetty eikä niitä voida korvata. Esimerkiksi henkilö, joka ostaa kirjan ja alkaa lukea sitä, voi huomata, ettei hän pidä siitä. Hän voi kuitenkin jatkaa lukemista vedoten siihen, että hän on maksanut siitä. Tämä on järjetöntä, koska hän on maksanut kirjasta lukiessaan sitä tai ei, ja itse asiassa vain tuhlaa aikaa epämiellyttävään toimintaan sen sijaan, että tekisi jotain mistä nauttii. Tämä on esimerkki upotetuista kustannusvirheistä toiminnassa.
Joissakin tapauksissa upotettujen kustannusten harhaluulo voi johtaa sitoutumisen lisääntymiseen suuressa mittakaavassa. Esimerkiksi Ison-Britannian ja Ranskan hallituksen investoinnit Concorden superäänikuljetuksiin kasvoivat, kun kävi selväksi, että hanke todennäköisesti menettää rahaa. Järkevästä näkökulmasta projektista luopuminen olisi ollut parempi kuin investoinnin jatkaminen.
Uppouskustannusvirhe voi joskus olla virheellinen tulkinta päätöksentekoprosesseista. Monissa tapauksissa toimilla on seurauksia, joita ei välttämättä oteta huomioon pelkästään taloudellisessa analyysissä. Tarkastellaan esimerkiksi tapausta, jossa hallitus investoi rahaa projektiin. Saattaa tulla kohta, jolloin – kuten Concorden tapauksessa – rahoitusnäkökulmasta katsottuna paras tapa on luopua hankkeesta ja investoida vaihtoehtoon. Hankkeen hylkäämisellä voi kuitenkin olla kielteisiä poliittisia seurauksia, kuten vahinkoa äänestäjien luottamukselle. Pysyvyys tuo siis etuja, joita ei oteta huomioon puhtaasti järkevässä mallissa.