Suojattu sähköinen tapahtuma on prosessi, jota käytetään turvallisten tietojen siirtämiseen Internetin kautta. Esimerkkejä ovat luottokorttien numerot, pankkitilinumerot, valtion myöntämät tunnusnumerot ja muut tiedot, jotka on vaihdettava rahoitustapahtuman suorittamiseksi. Sitä käytetään useimmiten sähköiseen kaupankäyntiin luottokortilla tai varojen suoraan nostamiseen pankkitililtä ja arkaluonteisiin toimiin, kuten verkkosijoittamiseen tai pankkitilin verkkohallintaan. Itse asiassa verkkosivuston maksujärjestelmään integroitujen suojattujen sähköisten asiointien kehitys on tehnyt sähköisestä kaupankäynnistä paitsi mahdollista, myös monin tavoin turvallisempaa ja turvallisempaa kuin perinteiset rahoitustapahtumat.
Termi “suojattu sähköinen tapahtuma” viittaa erityisesti SET:ään, erityiseen suojausprotokollaan, joka käyttää useita salauskerroksia arkaluonteisten tietojen suojaamiseen. SET:ssä tyypillinen suojattu sähköinen tapahtuma toimii sähköisten allekirjoitusten sarjan perusteella. Kauppiaat, asiakkaat ja pankit saavat kaikki yksilölliset digitaaliset allekirjoitukset, jotka usein avataan yksittäiseen suojattuun sähköiseen tapahtumaan, joten jokaisella yksittäisellä ostoksella on omat salausavainsarjansa ja kaikki luottokortti- tai pankkitilinumerot on suojattu altistumiselta ja mahdollisilta petoksilta. Tämä johtaa monimutkaiseen, mutta lopulta erittäin turvalliseen järjestelmään. SET:n käyttäminen edellyttää sekä asiakkaan selaimen että kauppiaan palvelimen olevan SET-toiminto.
Tarjoaa toisen suojakerroksen, jokainen tapahtuma käyttää kaksoisallekirjoitusta. Joukko tilaustietoja lähetetään kauppiaalle yhdellä allekirjoituksella ja maksutiedot lähetetään asiakkaan pankkiin toisella allekirjoituksella. Luottokortin numeroa ei siten paljasteta kauppiaalle eikä asiakkaan tilauksen sisältö paljasteta pankille. Tämä järjestelmä edellyttää tilaustietojen ja maksutietojen linkittämistä, ja se edellyttää digitaalisen “lompakon” käyttöä, johon asiakkaan tiedot tallennetaan.
Kun se alun perin esiteltiin, suojattua sähköistä tapahtumaprotokollaa tukivat useat luottokorttiyhtiöt ja kauppiaat, mukaan lukien MasterCard ja Visa, jotka alun perin osallistuivat sen kehittämiseen. Myös Microsoft ja Netscape tukivat protokollaa, ja sen odotettiin tulevan sähköisen kaupankäynnin standardiksi. SET:n käyttö vaatii kuitenkin lisäohjelmistoa digitaalisen lompakon luomiseen ja ylläpitoon sekä lisäkustannuksia ja tukea järjestelmän ylläpitoon. Loppujen lopuksi SET:n vaatima monimutkaisuus johti siihen, että se korvattiin suurelta osin yksinkertaisemmilla ja halvemmilla suojatuilla sähköisillä tapahtumamenetelmillä, jotka perustuvat protokolliin, kuten SSL (Secure Socket layers).