Sanaa suoratoisto käytetään erottamaan kahdenlaisia teatterituottoja, musikaali ja ei-musikaali. Suora näytelmä on teatterin pala, joka ei ole musikaali, mutta joka perustuu puhuttuun sanaan kertoakseen tarinan. Tällainen näytelmä siirtää tarinaa puhutun vuoropuhelun kautta, toisin kuin laulu ja tanssi. Näitä kahta taidemuotoa pidetään näytelmänä, mutta ne esitetään yleensä täysin eri tyyleillä. Suorassa näytelmässä draama tai komedia kehittyy usein pääasiassa hahmojen välisen keskustelun kautta, kun taas musikaalissa ei ehkä ole lainkaan vuoropuhelua.
On olemassa monenlaisia suoria näytelmiä, ne voivat olla täyspitkiä, yleensä kaksi tai kolme näytöstä tai lyhyempiä-yksinäytöksisiä. Täyspitkässä näytelmässä toiminta on jaettu näytöksiin, ja voi olla väliaika. Yksinäytös on yleensä paljon lyhyempi ja sitä esitetään usein osana festivaalia tai lyhytnäytösten yötä. Tähän luokkaan kuuluvat jopa pienet näytelmät, jotka voivat kestää viisi tai kymmenen minuuttia.
Tämäntyyppinen näytelmä voi myös kuulua kahteen eri luokkaan: komedia tai draama, mutta on myös muunnelmia, kuten komediadraamaa. Komedia kertoo kevyestä tarinasta, kun taas draama ottaa yleensä vakavamman aiheen. Vaikka joskus näytelmäkirjailija yhdistää nämä kaksi tyylilajia luodakseen teatteriteoksen, joka saattaa herättää yleisössä voimakkaita tunteita vuorotellen nauruaaltojen kanssa. On myös kokeellisia näytelmiä, joita pidetään suorina. Ne voivat sisältää epätavallista kieltä, hahmoja tai erikoistehosteita tarinan kertomiseen.
Joitakin esimerkkejä suorista näytelmistä ovat: Tennessee Williamsin “Streetcar Named Desire”, Eugene O’Neillin “Long Day’s Journey Into Night” ja Sam Shepardin “A Lie of the Mind”. Suoraa näytelmää voi olla vaikeampi tuottaa, etenkin Broadwaylla, koska se on yleensä vaikeampaa markkinoida yleisölle. Usein teatterin kävijät pyrkivät puhtaaseen viihteeseen ja tekevät musikaaleista tuottoisampaa lipputulossa. Vaikka suoratoisto voi sisältää musiikkia, musiikki on pikemminkin laite mielialan tai tunnelman luomiseen sen sijaan, että se kertoisi tarinan. Tällainen näytelmä haastaa usein yleisön ja vaatii enemmän kuuntelua ja ajattelua sen sijaan, että se olisi viihdyttävää muutaman tunnin ajan.