Termi suosituin kansakunta (MFN) viittaa asemaan, jonka yksi maa antaa toiselle maalle osoittaakseen, että kyseinen maa saa erityisiä etuja kaupankäynnissä. Tämä tapahtuu tyypillisesti alempien tuontiverojen, tullien, ja tuontitavaroille asetettujen korkeampien kiintiöiden muodossa. Tämä tarkoittaa sitä, että läänin, jolle on myönnetty suosituimmuusasema, on sama kuin mikä tahansa muu maa, joka saa aseman. Se annetaan yleensä silloin, kun yksi maa haluaa lisätä kauppaa toisen maan kanssa.
Ennen Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamista vuonna 1994 useimmat mahdolliset kauppasopimukset välitettiin tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) välityksellä. GATT perustettiin vuonna 1949 toisen maailmansodan jälkeen. Asianomaiset maat olivat tuolloin yrittäneet neuvotella sopimuksen kansainvälisen kauppajärjestön (ITO) perustamisesta, mutta epäonnistuivat. YK: n välityksellä perustettiin GATT. WTO toimii edelleen GATTin pääperiaatteiden mukaisesti ja on nyt elin, joka vastaa monenvälisen kaupan sopimusten täytäntöönpanosta.
Suurimman suosituimmuusaseman myöntämisen päätavoitteet ovat diplomaattisista syistä tai kahden maan välisen kaupan parantaminen. Tällä on monia etuja, joista vähiten voidaan parantaa suhteita maahan. Muita etuja ovat maksujen laskemisen helppous, ja samat tullit ja tuontirajoitukset veloitetaan kaikkein suosituimmuusasemassa olevasta kansasta, joten erilaista laskentatapaa ei tarvitse olla. Se tasoittaa myös niiden pienten maiden markkinat, jotka eivät ehkä pysty yksin saavuttamaan tai neuvottelemaan parempia kauppasopimuksia, ja estää myös mahdolliset erimielisyydet eri maiden välillä aiheuttamasta niiden kostoa korkeammilla tulleilla.
Eduistaan huolimatta suosituimmuusasemalla on omat haasteensa ja mahdolliset haittansa. Yksi haittapuoli on se, että kehitysmaat eivät ehkä pysty pysymään viennissä. On ehdotettu, että kehitysmaille myönnetään etuuskohtelu GATT: n mukaisesti, mutta sitä on ollut vaikea säännellä. Muita mahdollisia ristiriitoja ovat olleet aiempien kiistojen tai erimielisyyksien, kuten sodan, areenat, jotka ovat saaneet kaksi maata korvaamaan syyt olla tekemättä kauppaa. Joitakin näistä asioista pidetään poikkeuksina, ja niitä on käsitelty ristiriitaisen opin muuttamisen tai kumoamisen muodossa.
Muut asiat liittyvät alueelliseen kauppaan. Joillakin kokoonpanoilla, kuten Euroopan unionilla, on paljon vapaampaa kauppaa keskenään kuin jäsenvaltioiden ja muiden maiden välillä. Samanlainen tilanne on johtanut muihin Pohjois -Amerikan vapaakauppasopimuksiin (NAFTA) Amerikassa. Näitä kysymyksiä pidetään yleensä poikkeuksina, mutta ne voivat johtaa erilaiseen kauppaan tulevaisuudessa. Esimerkiksi Yhdysvallat on jo nimennyt suosituimmuusaseman uudelleen pysyviksi normaaleiksi kauppasuhteiksi yksinkertaisesti siksi, että useimmilla valtioilla oli jo asema ja termi vaikutti vanhentuneelta.