Useimmat ihmiset ympäri maailmaa tuntevat yhden kahdesta yleisimmistä suun elimistä. Joillekin ihmisille voi olla yllättävää se, että samannimisiä soittimia on useampi kuin yksi.
Pohjois -Amerikan ihmisillä on taipumus ajatella suupieliä, jota yleisesti kutsutaan huuliharuksi. Huuliharppu on kompakti soitin, jossa on rivi erilaisia viritettyjä messinkiä tai pronssia. Ruoko on kiinnitetty instrumentin sisätunnelin toiseen päähän, jolloin ilma pääsee kulkemaan yli ja tuottamaan ääniä tärinän kautta.
Ruokoiden läsnäolo ja tapa, jolla ne keskeyttävät ilmavirran tunnelin läpi, tuottaa ääniä. Kun sisätunneliin on tehty merkintöjä, soitin tuottaa erilaisia ääniä tai ääniä asettamalla suunsa tulojen päälle ja puhaltaen varovasti käytävään. Ilmakanavien sarjan ylös- ja alaspäin siirtyminen antaa soittimelle mahdollisuuden luoda nuotit.
Huuliharput ovat olleet olemassa 19 -luvun alusta lähtien. Monet pitävät eurooppalaista Christian Friederich Ludwig Buschmannia huuliharpun keksijänä vuonna 1821. Iso -Britannian ja Yhdysvaltojen eri osissa on kuitenkin muita väitteitä, jotka ovat peräisin samalta ajalta. Riippumatta todellisesta alkuperästä, huuliharput tarttuivat nopeasti ja niistä tuli suosikki nuorten keskuudessa.
Suhteellisen helppo soittaa, suu -urut löytyivät maaseudulta ja kaupungeista. Ajan myötä huuliharpusta on tullut arvostettu väline lähes kaikissa musiikkilajeissa bluesista ja folkista nykyaikaiseen country- ja rock and roll -lauluun. Jopa jotkut uudemmista genreistä, kuten hip-hop, ovat sisällyttäneet näiden välineiden käytön musiikin luomiseen ja tuotantoon.
Toinen suusi muoto on kotoisin Aasiasta, joka koostuu sarjasta bambuputkia, jotka on leikattu eripituisiksi ja joissa on käytetty vapaita ruokoja yhteisessä tuulen rintakehässä. Itse asiassa on olemassa useita erilaisia bambu -instrumentteja, joita viitataan osana suupuoliperhettä, kuten lusheng, khaen ja sheng. Kuten länsimainen huuliharppu, aasialaisia suupuolityyppejä pidetään suhteellisen helpoina hallita, ja niitä löytyy lähes kaikista Aasian maailman osista.
Tämä instrumentti saa suuren suosionsa siitä, että instrumenttia on helppo kantaa mukana, se vie hyvin vähän tilaa ja kykenee luomaan miellyttäviä ääniä lähes joka paikassa. Pienistä lapsista taitaviin muusikoihin monet saavat hymyn huulilleen, kun he kuulevat ensimmäisen urkuäänen soittavan.