Asianajajat antavat suullisen lausunnon tuomarille, tuomaristolle tai kaikille tuomioistuimeen kuuluville tuomareille sen mukaan, missä muutoksenhakutuomioistuimessa asia käsitellään, ja asian luonteesta riippuen. Tämä väite täydentää tuomioistuimelle lyhyesti toimitettua kirjallista väitettä ja vaikuttaa asian lopputulokseen. Suullinen väite ei yleensä ole puhe, vaan pikemminkin edestakaisin vuoropuhelu tuomarin tai tuomareiden ja “riitelevän” asianajajan välillä. Tuomarit esittävät kysymyksiä ja voivat haastaa asianajajat esittämistään kohdista, usein lain ja sen soveltamisen selventämiseksi, mutta toisinaan ilmaistakseen mielipiteensä.
Tapauksissa, jotka esitetään maan korkeimmassa oikeudessa, kaikki tuomarit ovat yleensä läsnä suullisessa käsittelyssä. Muutoksenhakutuomioistuinjärjestelmässä paneeli tai yksittäinen tuomari on usein kaikki, mitä vaaditaan läsnä suullisessa keskustelussa. Tuomarit keskeyttävät usein asianajajat suullisten keskustelujen aikana, koska on olemassa rajallinen aika väärinkäsitysten selvittämiseen ja laajentaakseen joitakin hienompia kohtia, jotka ovat saattaneet jäädä huomaamatta tai minimoitu tuomioistuimelle toimitetuissa kirjallisissa esityksissä. Usein on mahdollista havaita, mitä tuomari ajattelee ja miten hän voi päättää tapauksesta esitettyjen kysymysten perusteella. Ammattitaitoinen asianajaja kiinnittää usein enemmän huomiota kysymyksiin kuin omiin laatimiinsa muistiinpanoihin ja yrittää yleensä vastata vakuuttavasti.
Valittajaa edustava asianajaja, henkilö, joka pyytää tuomioistuinta kumoamaan alemman oikeusasteen tuomion, on ensimmäinen, joka väittää asian. Hänellä on usein valinnanvaraa joko käyttää koko aika väittelyyn ja vastata tuomarien kysymyksiin tai varata jonkin aikaa vastalauseelle. Vastaajaa edustava asianajaja, alemman oikeusasteen voittaja, väittää seuraavaksi, eikä hänellä ole usein mahdollisuutta varata aikaa vastustamiseen. Jos ensimmäisellä asianajajalla on vastausaika, hän päättää suullisen väitteensä vastalauseellaan. Tuomarit voivat usein esittää kysymyksiä ja vastauksen esittämisen aikana.
Suullisiin väitteisiin valmistautuminen muodostuu siitä, että asianajaja tarkastelee esittämänsä lausunnon ja ennakoi tuomareiden kysymyksiä. Ei riitä ennakoida kysymyksiä, mutta asianajajalla on oltava vastaukset valmiina tyydyttämään tuomarit ja voittamaan ne. Suullisen keskustelun aikana asianajajan on usein vastattava kysymykseen aluksi suoraan “kyllä” tai “ei” ja sitten selitettävä vastauksensa oikeuskäytännön ja soveltamisen avulla. Tehokas asianajaja tietää milloin lopettaa riitely ja jättää tuomarin miettimään esittämänsä väitteet.