SWIFT -koodi on yleinen tapa tunnistaa pankit kaikkialla maailmassa. Lyhenne SWIFT tarkoittaa Society for Worldwide Bankbank Interchange Financial Telecommunication Code. Kansainvälinen standardointijärjestö (ISO) tunnustaa ja hyväksyy tämän koodin, ja se edustaa tiettyä pankkia tai pankkikonttoria. Se on erityisen hyödyllinen kansainvälisten pankkisiirtojen helpottamisessa.
Kun siirrät rahaa toiseen maahan tai toiseen pankkiin, vaihtoehtoja ovat paikan päällä olevat pikanäppäinten siirtopalvelut, kuten Western Union, online-varojen siirtopalvelut, kuten PayPal, tai suorat pankkisiirrot pankista toiseen. Jos valitaan suora pankkisiirto, pankki todennäköisesti pyytää SWIFT -koodia varoja vastaanottavalta pankilta. Koodi on yleisesti tunnustettu ja yleensä tarpeen varojen siirtoon.
Tällä hetkellä SWIFT -koodi on kahdeksan tai yksitoista merkkiä. Ensimmäiset neljä merkkiä ovat kirjaimia ja viittaavat erityisesti pankkiin. Seuraavat kaksi merkkiä ovat maakoodi ja kaksi viimeistä merkkiä ovat sijaintikoodi. Jos koodi on yksitoista merkkiä, tämä tarkoittaa, että pankki on lisännyt kolminumeroinen koodi, joka osoittaa pankin tietyn sivuliikkeen.
Edellä lueteltu SWIFT -koodimuoto on ISO: n, erityisesti ISO 9362, vahvistama standardi. Tämä on yksilöllinen toimeksianto, joka loi Business Identifier Code -koodin eli BIC: n. Tästä syystä tämäntyyppinen koodi tunnetaan myös nimellä BIC-koodi tai tunnus tai SWIFT-BIC-koodi tai tunnus. Ennen vuotta 2009 BIC oli lyhenne sanoista Bank Identifier Code, koska se tunnisti vain rahoituslaitokset. Vuonna 2009 ISO muutti lyhenteen lyhenteeksi Business Identifier Code, koska se tunnistaa nyt joskus rahoitus- ja muita yrityksiä.
SWIFT -koodit tunnistavat vain tietyn pankin tai muun laitoksen. Ne eivät korvaa tilinumeroa. Henkilön on annettava henkilökohtainen tilinumero ja koodi, joka sijoittaa varat suoraan tilille.
Tilin numero on eri kuin SWIFT -koodi tai reititysnumero. Reititysnumero, joka tunnetaan myös nimellä reitityskuljetusnumero, on Yhdysvalloissa käytetty 9-numeroinen koodi, joka on ainutlaatuinen pankin tietylle sivuliikkeelle. Reittinumero ja tilinumero löytyvät sekkien ja muiden talousasiakirjojen alaosasta. Tyypillisen tarkistuksen alareunassa on kolme numerosarjaa. Ensimmäinen numero on reititysnumero, toinen numero on yksilöllinen tilinumero ja viimeinen numero on yksittäinen sekki.