Swing-orkesteri, joka tunnetaan myös nimellä Big Band Era tai Jazz Age, hallitsi ainoana aikana Amerikassa, jolloin jazz oli suosituin musiikin genre. Bändiä leimasi äänekäs rytmiosio rumpusetin ja basson kanssa, taustana minisinfonia vaskista, kuten trumpetit ja puupuhaltimet, kuten saksofoni. Bändin johtaja hallitsi keskipisteestä esitellen sooloesiintyjiä ja pitäen yleisön mukana.
Kuten Louis Armstrongin trumpetissa, Benny “King of Swing” Goodmanin klarinetissa tai Count Basie pianolla tai rummuilla, yhtyeen johtaja esiintyi usein yhdessä swing-orkesterin kanssa ja oli usein tunnetuin jäsen. Hän pysähtyi vain kappaleiden väliin ja ohjasi uudelleen musiikkia, jonka sanottiin “swingivän” tai rullaavan luonnollisesti jokaisen melodian läpi. Toisin kuin monet aikaisemmat ja myöhemmät jazz-muodot, swing-orkesteri seurasi jokaisen kappaleen perusmuotoa, ja improvisaatio jäi ensisijaisesti solisteille ja laulajille. Tämä helpotti tanssimista ja johti swingin tanssisaliin.
Monet mainitsevat Benny Goodman & His Orchestran ensimmäisenä swing-yhtyeenä, joka esiintyi vuonna 1935 Los Angelesin Pallomar Ballroomissa. Tämä saattoi tapahtua silloin, kun valkoinen yleisö tarttui tanssittavaan muotoon, mutta afrikkalainen amerikkalainen Chick Webb sai suuren osan kunniasta, kun hän debytoi muodon neljä vuotta aiemmin suuren laman riehumassa Harlemissa. Samanlainen ilmiö tapahtui muutama vuosikymmen myöhemmin, kun Elvis Presley toi valkoiset rhyth and blues -musiikkiin, toisen afroamerikkalaisen luomuksen.
Swing-musiikki syntyi 1930-luvun puolivälissä järjestäytyneemmäksi, lavastetuksi jazz-muodoksi, jota suosivat radiossa, näyttämöllä ja levyillä swing-yhtyeiden johtajat, kuten Duke Ellington, Benny Goodman ja Glenn Miller. Swing ei saavuttanut suosiota vain osavaltioiden radio- ja tanssisalien kautta; se oli tärkein musiikin vienti Yhdysvaltain joukoille ulkomaille Armed Forces Radiossa ja USO-ohjelmissa. Kun sotilaat palasivat kotiin, tämä taidemuoto alkoi hiipua.
Yleisö alkoi pian suosia Frank Sinatran kaltaisten artistien pop-krowing-tyyliä, ja jättiläisorkesterien kanssa matkustamisesta tuli liian kallista. Swing-orkesteri ja sen enimmäkseen pirteä, melodinen soundi putosivat suosiosta toisen maailmansodan lopussa vuonna 1945, mutta ei ennen kuin se loi miljoonia faneja sille elämän antaneelle jazz-muodolle. Genre jatkuu tähän päivään asti useilla alueellisilla teoilla, jotka pitävät vanhan tyylin elossa ja tuovat siihen uusia makuja sellaisista lähteistä kuin rock ‘n’ roll, blues ja salsa.