Mikä on Syair?

Syair on eräänlainen runous, joka koostuu neljästä rivijakeesta, joita kutsutaan joskus “nelijaloiksi” länsimaisissa runollisen mittarin ja rakenteen kuvauksissa. Tällainen runous on peräisin Malaijin niemimaan kansoilta, mukaan lukien Thaimaan ja Borneon osat. Malaijin alue on osa Kaakkois -Aasian ja Australian välistä aluetta, missä Manner -maat, mukaan lukien Thaimaa, Kambodža ja Vietnam, kohtaavat suuremman Australian mantereen vesistöllä, joka sisältää pienempiä saaria, kuten Sumatran ja Javan.

Käydään keskustelua syair -tyyppisen runouden alkuperästä. Vaikka jotkut uskovat, että se on peräisin Lähi -idän Persian alueelta, toiset pitävät sen alkuperää joillekin aiemmin mainituille saarialueen etnisille ryhmille. Toiset uskovat, että tämä runomuoto oli yleisempi monissa osissa maailmaa.

Tietyt runolliset rakenteet, kuten syair, voivat palvella erilaisia ​​tarkoituksia kulttuureissa, jotka ne omaksuvat. Tämäntyyppiset jakeet voivat olla kertovaa runoutta tai jotain opettavaisempaa, joka toimii moraalisena tarinana Malaijin alueen yleisissä uskonnollisissa yhteisöissä. Syair on esimerkki yhteiskunnasta, joka omaksuu ajatuksen siitä, että runous eri kulttuurimuodoissa voi olla tehokas tapa kommunikoida tietyn sivilisaation sisällä.

Jotkut ihmiset Indonesian ja malaijin yleisillä alueilla edistävät edelleen tämän runouden käyttöä kulttuureissaan. Eräs esimerkki on vuoden 2011 puhe kuninkaallisen prinssin Bruneissa, joka selitti siellä asuville kansalaisille, kuinka syair on edelleen hyödyllinen nykymaailmassa. Alueelliset tiedotusvälineet ottivat vastaan ​​prinssin Abdul Malikin sanat.

Malik tarjoaa esimerkin siitä, kuinka monet uskovat, että alueellinen runollinen muoto on edelleen hyvin ajankohtainen ajatukselle modernista kansakunnasta ja kulttuurista. Tähän sisältyy ajatus siitä, että tällaista runoutta on käytetty vuosisatojen ajan tiedon jakamiseen monilla aihealueilla alueen alakulttuureissa. Prinssi esitti kutsun kansalaisille käyttää tätä runollista muotoa paikallisen perinnön ja kulttuurin rakentamiseen. Pohjimmiltaan tämä ja muut runouden muodot tarjoavat puitteet kommunikoinnille kulttuurin sisällä, mikä edistää uusien ajatusten syntymistä näistä yhteisöistä ja niiden paikoista maailmassa.