Syntymäoikeuden kansalaisuus, joka tunnetaan myös nimellä jus soli, antaa kansalaisuuden oikeuden kaikille alueen rajoissa syntyneille henkilöille. Joissakin tapauksissa tähän voi kuulua syntymiä aluevesillä ja jopa kansallisesti omistetussa ilmatilassa. Syntymäoikeuden kansalaisuus on laajalti omaksuttu käytäntö maailmanlaajuisesti, mutta se on johtanut huomattaviin kiistoihin maahanmuuttokäytännöistä.
Synnynnäisen kansalaisuuden käytännöt tarkoittavat sitä, että henkilön täytyy syntyä vain maassa saavuttaakseen pysyvän kansalaisuuden kyseisen maan jäsenenä. Tämä on vastoin muita käytäntöjä, kuten jus sanguinis tai oikeus veriin, mikä tarkoittaa, että henkilön on oltava kansalaisen lapsi voidakseen saavuttaa kansalaisuuden. Monet nykyaikaiset maat toimivat sekoittamalla näitä kahta käytäntöä, myöntämällä kansalaisuuden tai laillisen asuinpaikan maassa syntyneille, mutta sallien myös niiden, joilla on pätevät vanhemmat tai isovanhemmat, rekisteröityä kansalaisiksi.
Yhdysvalloissa on pidetty syntyoikeuden kansalaisuutta suuressa arvossa lähes kansakunnan perustamisesta lähtien. Aikaisemman Englannin lain vaikutuksesta useat Yhdysvaltain korkeimman oikeuden asiat yhdistävät huolellisesti esikoisoikeuden ja uskollisuuden ajatukset, mukaan lukien Yhdysvallat v.Rhodos vuonna 1866 ja Yhdysvallat vastaan Wong Kim Ark vuonna 1898. Toinen tärkeä tekijä Yhdysvaltain oikeudessa koskien jus solia on Yhdysvaltain perustuslain 14. muutos, jonka mukaan kansalainen on Yhdysvalloissa syntynyt tai naturalisoitunut henkilö.
Kaikki maat eivät ole aina ottaneet esikoisoikeutta. Esimerkiksi Saksassa toimittiin tiukasti vanhempien kansalaisuuden pohjalta vuoteen 2000 saakka. Suuri osa Euroopasta, Ranskaa lukuun ottamatta, on aiemmin luottanut kansalaisuuden määrittämiseen enemmän jus sanguinisin perussääntöihin kuin syntymäoikeuteen. Monet Euroopan maat sallivat 21. vuosisadalla kansalaisuuden myöntämisen lapsille, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet kokonaan alueella, kun he ovat saavuttaneet aikuisuuden.
Äskettäinen kiista esikoisoikeudesta liittyy siihen, että lapsen syntymää käytetään laillisen asuinpaikan turvaamiseen vanhemmille tai perheenjäsenille. Jos esimerkiksi lapsi syntyy Yhdysvaltojen maaperällä, hän on Yhdysvaltain kansalainen, vaikka hänen vanhempansa ja sisaruksensa eivät ole. Yhdysvaltain kongressissa on tehty lukuisia yrityksiä kieltää kansalaisuus laittomien ulkomaalaisten lapsilta, koska jus solin arvostelijat ehdottavat, että 14. tarkistuksessa ei ollut tarkoitus ottaa mukaan niitä, jotka olivat tulleet maahan laittomin keinoin. Vuodesta 2010 lähtien tällainen kumoaminen ei ole tullut lainmukaiseksi, mutta jotkut viittaavat siihen, että asia saattaa olla etusijalla tulevaisuudessa.