Järjestelmällinen teologia on kristillisen tutkimuksen haara, joka pyrkii kehittämään johdonmukaisia lausuntojärjestelmiä eri aiheista kristillisessä uskossa. Se on laaja tutkimus, joka sisältää laajan valikoiman uskomuksia ja menetelmiä. Käytännössä se yhdistää usein sekä raamatullisen teologian että filosofisen teologian elementtejä.
Kuten raamatullinen teologia, systemaattinen teologia käyttää yleensä raamatullisia tekstejä suurimman osan lähdemateriaalistaan. Yksi raamatullisen teologian päätavoitteista on seurata Raamatun opien ja ideoiden historiallista kehitystä, erityisesti progressiivisia paljastuksia Jumalan luonteesta koko Raamatussa. Toisaalta systemaattisella teologialla on taipumus keskittyä enemmän yksittäisiin aiheisiin kuin näiden asioiden ajattelun historialliseen kehitykseen.
Esimerkiksi tietyn systemaattisen teologian työn tavoite voi olla selittää raamatullisia lausuntoja lunastamisesta. Monet eri kohdat Raamatussa käsittelevät lunastuksen käsitettä, mutta harvat, jos ollenkaan, määrittelevät ja selittävät järjestelmällisesti lunastuksen. Järjestelmällinen teologi voisi verrata ja analysoida kaikkia näitä erilaisia tekstejä tavoitteenaan määritellä lunastusjärjestelmä, joka ottaa ne kaikki huomioon.
Joskus kuitenkin pyrkimys sovittaa yhteen erilaisia tekstejä voi viedä systemaattisen teologin sen ulkopuolelle, mitä Raamatussa nimenomaisesti sanotaan. Esimerkiksi monet, ellei useimmat kristillisen teologian näkemykset tukevat jonkinlaista kolminaisuusoppia – uskoa, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme persoonaa, jotka koostuvat yhdestä Jumalasta. Vaikka tätä oppia tuetaan jonkin verran raamatullisesti, sanaa “kolminaisuus” ei koskaan esiinny Raamatussa. Puolustaakseen tai tarkentaakseen kolminaisuuteen liittyviä oppeja järjestelmällinen teologia haarautuu useimmiten filosofisen teologian alalle. Filosofinen teologia käyttää logiikan sääntöjä eikä nimenomaista raamatullista opetusta muotoilemalla lausuntoja Jumalan luonteesta.
Myös muut teologiset näkökulmat saattavat kuulua systemaattisen teologian laajaan kattoon. Esimerkiksi prosessiteologia on järjestelmällinen teoria, joka olettaa, että sekä Jumala että ihmiskunta muuttuvat ajan myötä. Jotkut prosessiteologian kriitikot uskovat sen olevan ristiriidassa raamatullisen opetuksen kanssa, mikä ei yleensä ole sallittua systemaattisessa teologiassa.