Kieliopissa akuuttiivinen tapaus on muoto, jonka substantiivi, pronomini tai adjektiivi taivutetulla kielellä saa, kun se on transitiivisen verbin suora kohde. Maallikon termeillä sanat kirjoitetaan joskus eri tavalla riippuen niiden roolista lauseessa. Näitä järjestelmällisiä oikeinkirjoitusvaihtoehtoja kutsutaan sanan tapauksiksi. Aihe – yleensä henkilö tai asia, joka toimii lauseessa – saa nimitysmuodon, kun taas suora kohde – henkilö tai asia, jolla on jotain tekemistä sille – ottaa syyttävän muodon. Joillakin kielillä akuutilla tapauksella voi olla myös muita käyttötarkoituksia, mutta ne vaihtelevat suuresti kielestä toiseen.
Monilla kielillä, mukaan lukien esperanto, kreikka, latina, puola ja sanskrit, aiheilla ja suorilla esineillä on eri muodot tai oikeinkirjoitus. Nämä kielet tunnetaan taivutuskielinä. Esimerkiksi latinalaiset ensimmäisen kääntymän substantiivit päätyvät akuutissa tapauksessa yksikössä -am ja päättyvät -as monikossa. Riippumatta siitä, mistä sana löytyy lauseesta, nämä päätteet varoittavat lukijaa tai kuulijaa siitä, että sana on todennäköisesti suora kohde. Adjektiivien tai artikkeleiden, jotka muuttavat suoraa objektia, ja kaikkien pronoomenien, jotka toimivat suorina objekteina näillä kielillä, on yleensä oltava myös akuutissa tapauksessa.
Useimmissa taivutuskielissä on muutakin kuin nimitys- ja akkusatiivitapauksia. Usein useita eri tapauksia, mukaan lukien akuutti, voidaan käyttää tiettyjen prepositioiden kohteena tai ilmaista erilaisia muita suhteita. Esimerkiksi saksa käyttää akuuttiivista tapausta tietyissä ajallisissa lausekkeissa. Kreikan kielessä ei välttämättä ole helposti ilmeistä syytä, miksi tietyn preposition kohde ottaa akuutin tapauksen eikä genitiivisen tai datatiivisen tapauksen. Kun opit uutta kieltä, nämä käyttötavat on usein yksinkertaisesti muistettava tai hankittava toistuvan altistumisen avulla.
Toisaalta nykyaikaisella englannilla ei ole täysin muodostunutta tapausjärjestelmää, joten sillä ei ole todellista syyllistävää tapausta. Englanninkielisen substantiivin oikeinkirjoitus tai morfologinen muoto ei yleensä muutu sen mukaan, onko se subjekti vai suora kohde. Esimerkiksi lauseen “Maria pitää kirahveja” molemmat substantiivit kirjoitetaan samalla tavalla kuin lauseen “Kirahvit kuten Maria” substantiivit.
Jotkut englanninkieliset pronominit muuttavat muotoaan, kun niitä käytetään esineinä; esimerkiksi “hän” tulee “hän” ja “hän” tulee “hänen”, riippuen niiden toiminnasta lauseessa. Näillä pronomineilla sanotaan joskus olevan objektiivinen tai viisto kirjain, joka on samanlainen kuin muiden kielten akuutti. Englanninkielisen pronominin merkitseminen on hyödyllistä, kun keskustellaan “kuka” ja “kuka” -erosta tai muista mahdollisesti hämmentävistä kieliopillisista tilanteista.