T-soluimmuniteetti on kehon immuunijärjestelmän reaktio, jossa immuunijärjestelmä tunnistaa vieraan hyökkääjän, jota kutsutaan antigeeniksi, ja reagoi tuhoamalla sen. Valkosoluja on kahta tyyppiä: B-solut ja T-solut. T-soluimmuniteetti käyttää valkosoluja tai lymfosyyttejä, joita kutsutaan T-soluiksi tai T-lymfosyyteiksi, tuhoamaan antigeenit. Tämä erityinen immuunivaste eroaa muista immuunivasteista, kuten komplimenttijärjestelmän proteiinivaste tai kehon fagosyyttien käyttö vieraiden kappaleiden syömiseen, vaikka nämä elementit osallistuvat T-soluimmuniteetin toimintaan.
Kehossa toimii useita T-soluja: auttaja-T-solut, tappaja-T-solut, suppressori-T-solut ja muisti-T-solut. Vaikka T-solut, kuten muutkin lymfosyytit, muodostuvat kehon luuytimessä, T-solut siirtyvät kehittymisen jälkeen kateenkorvaan. Tämä toiminto antaa sille myös nimen “T-solu”.
T-soluimmuniteetti edellyttää immuunijärjestelmän muiden komponenttien herättämistä, alkaen prosessista, jota kutsutaan antigeenin esittelyksi. Ensinnäkin fagosyytti, kuten makrofagi, vangitsee ja nielee hyökkääjän. Sitten se kulkee imusolmukkeeseen välittääkseen tietoa hyökkääjästä auttaja-T-solulle esittelemällä antigeenin paloja sen pinnalle. Kunkin auttaja-T-solun reseptorit tunnistavat vain yhden tyyppisen antigeenin, joten fagosyytin on löydettävä oikea auttaja-T-solu tunnistaakseen sen ja saadakseen aikaan vasteen. Kun T-solu lopulta tunnistaa antigeenin, se alkaa jakautua ja luoda proteiineja, joita kutsutaan sytokiineiksi, ilmoittaakseen muun immuunijärjestelmän – tappaja-T-soluille ja B-soluille – jatkamaan immuunivastetta.
Tappaja-T-solut tunnetaan myös sytotoksisina T-lymfosyyteinä. Kuten niiden nimestä voi päätellä, ne reagoivat hyökkäämällä ja tappamalla tartunnan saaneita soluja, joita muut immuunijärjestelmän osat eivät huomaa. Sen reseptorit tutkivat jokaista lähellä olevaa solua ja hyökkäävät siten kaikkiin infektion merkkejä osoittaviin soluihin käyttämällä entsyymiä, joka lopulta tappaa kyseisen solun. Infektiotyyppejä, jotka voivat kohdata solun – ja siten tappavan T-solun reaktio – ovat virukset, bakteerit ja jopa syöpä.
Kun antigeeni on käsitelty, muut T-solut alkavat toimia. Esimerkiksi suppressori-T-solut hillitsevät ylimääräisten tappaja-T-solujen muodostumista tarpeettomasti. Lisäksi muistin T-solut muistavat, että spesifinen antigeeni saa aikaan nopeamman vasteen, jos hyökkääjä koskaan palaa kehoon.
T-soluimmuniteetti tunnetaan myös soluvälitteisenä immuniteettina, ja sellaisen virukset, kuten ihmisen immuunikatovirus (HIV), voivat itse häiritä sen. Tämäntyyppiset virukset kohdistuvat spesifisesti auttaja-T-soluihin ja tappavat ne heikentäen vakavasti jopa perusimmuunivastetta. Esimerkiksi tämä HIV:n toiminta saa kehon lopulta periksi hankitulle immuunikato-oireyhtymälle (AIDS).