Patentinloukkaus on patentoidun tuotteen tai prosessin luvaton tuonti, käyttö, valmistus, myynti tai hävittäminen. Joissakin tapauksissa tämä toimenpide voi olla vahingossa, eli osapuoli, joka käyttää patentoitua tuotetta tai prosessia, ei tiennyt patentista tai uskoi, että hänellä oli oikeus käyttää tuotetta tai prosessia kuten hän teki. Muissa tapauksissa osapuoli voi tarkoituksellisesti loukata patentinhaltijan oikeuksia käyttämällä tarkoituksella tuotetta tai prosessia luvattomasti. Kun näin tapahtuu, sitä kutsutaan tahalliseksi patenttirikkomukseksi.
Patentinhaltijoilla on oikeussuojakeinot, kun toinen osapuoli käyttää tuotteitaan tai prosessejaan ilman lupaa. Tällaisessa tapauksessa patentinhaltija voi aloittaa rikkomisoikeudenkäynnin ja pyytää tuomioistuinta määräämään vastaajan lopettamaan patentoidun tuotteen tai prosessin luvattoman käytön. Patentinhaltija voi jopa nostaa vahingonkorvauskanteen ja pyytää rahallista korvausta. Jos tuomioistuin katsoo, että luvaton käyttö oli tahallista, se voi määrätä suurempia vahingonkorvauksia kuin se, jos patenttirikkomus olisi sattuma.
Jos tahallinen patentinloukkaustapauksen vastaaja on syyllistynyt patentoidun tuotteen tai prosessin käyttämiseen luvattomasti, hänellä voi silti olla oikeudellinen puolustus oikeudessa. Vastaaja voi esimerkiksi esittää kysymyksiä patentin pätevyydestä. Jos tuomioistuin päättää, että patentti ei ole pätevä, asia voidaan hylätä.
Joissakin tapauksissa tuomioistuin voi päättää, että vastaajalla oli kohtuullinen syy uskoa voimassa oleva patentti mitättömäksi. Tuomioistuin ei voi pitää vastaajan toimia tahallisina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vastaaja ei loukannut patenttia. Sen sijaan se tarkoittaa vain sitä, että hän ei tehnyt sitä tahallisesti.
Joskus henkilö voi käyttää patentoitua tuotetta tai palvelua luvattomasti, koska hän ei tiedä, että se on patentoitu. Hän ei ehkä ole toiminut tahallisesti tällaisessa tapauksessa, mutta hänen tekonsa voivat silti rikkoa patenttia. Mielenkiintoista on, että henkilö voi jopa syyllistyä rikkomukseen, jos hän kannustaa toista henkilöä tai yritystä käyttämään patentoitua tuotetta luvattomasti. Tällaista tekoa voidaan kutsua epäsuoraksi patentinloukkaukseksi.
Tahallinen patenttirikkomusten vastaaja voi väittää, että hänen tuotteensa tai prosessinsa käyttö ei loukannut patentin vaatimuksia, jotka määrittelevät patentinhaltijan suojat. Jos vastaaja voi osoittaa, että patenttihakemukset eivät sisältäneet tapaa, jolla hän käytti tuotetta tai prosessia, tuomari voi olla samaa mieltä hänen kanssaan. Tällaisessa tapauksessa vastaajan tekoja ei pidetä patentinloukkauksena.
Kun patentinloukkaustapahtuma on pätevä, tuomarin on päätettävä, onko vastaaja syyllistynyt tahalliseen patentinloukkaukseen. Näin tehdessään tuomarin on pohdittava, onko vastaaja käyttänyt tuotetta tai prosessia tarkoituksella ja tietäen, että se on patenttisuojattu. Hän voi myös harkita, yrittikö vastaaja piilottaa rikkomuksen ja kuinka kauan hän jatkoi prosessin tai tuotteen käyttöä luvattomalla tavalla. Samoin hän voi harkita, oliko vastaajan tarkoitus vahingoittaa, miten vastaaja käyttäytyi rikkomusmenettelyn aikana ja onko hän ryhtynyt itse toimiin korjatakseen rikkomuksen aiheuttaman tilanteen.