Tahallinen virhe on tahallinen lain tai lakisääteisen velvollisuuden rikkominen. Siitä syntyy kanne vahingonkorvausoikeuden tai rikosoikeuden alalla. Se eroaa huolimattomuudesta.
Jokaisella ihmisellä on tietyt velvollisuudet lain mukaan. Rikosoikeusjärjestelmän mukaan ihmisten on pidättäydyttävä tekemästä tiettyjä toimia, kuten murhan, pahoinpitelyn ja akun. Vahingonkorvauslainsäädännön mukaan laki asettaa ihmisille huolehtimisvelvollisuuden, jossa määrätään, että jos joku ei toimi kohtuullisen huolellisesti, hänet voidaan pitää taloudellisesti vastuussa aiheuttamistaan vahingoista.
Tahallinen väärinkäyttö on oikeudellinen termi, jota käytetään ensisijaisesti vahingonkorvauslainsäädännössä erottaakseen tahalliset väärinkäytökset huolimattomista väärinkäytöksistä. Se viittaa tekoon, jonka joku tahallisesti tekee ja joka vahingoittaa uhria. Esimerkiksi liian nopealla autolla ajaminen ja auto -onnettomuuden aiheuttaminen olisi huolimattomuutta, kun taas tarkoituksellinen ajaminen jonkun yli luokiteltaisiin tahalliseksi rikkomukseksi.
Huolimattomien väärinkäytösten ja tahallisten tai tahallisten väärinkäytösten erottaminen toisistaan on tärkeää, koska tahallisiin rikkomuksiin liittyy erilaisia rangaistuksia. Sekä huolimattomista että tahallisista vahingonkorvauksista kantajalla on oikeus periä vastaajan rikkomuksesta aiheutuneet todelliset vahingot, kuten sairaanhoitokulut ja saamattomat palkat. Kantajalla on kuitenkin oikeus periä rangaistusvahinko vain, jos vahingonkorvaus oli tahallinen tai jos käyttäytyminen oli niin piittaamatonta, että vahinko oli lähes taattu.
Rangaistusvahinkojen tarkoituksena ei ole tehdä uhrista kokonaista, vaan rangaista vahingontekijää. Ne ovat sallittuja tahallisissa väärinkäytöksissä, mutta eivät huolimattomuudessa, koska ne on suunniteltu toimimaan pelotteena. Rikoksentekijä saattaa olla haluttomampi ajaa jonkun yli tarkoituksella tai lyödä jotakuta ja vahingoittaa häntä tarkoituksellisesti, jos hän tietää, että hänet voidaan nostaa rangaistusvahinkoihin ja hän voi joutua vakavaan taloudelliseen menetykseen.
Kantajan, joka väittää tahallista väärinkäytöstä, on osoitettava, että vastaaja on toiminut tarkoituksella, sen lisäksi, että hän on todistanut vahingonkorvauskanteen muut osat, kuten sen, että hän on loukkaantunut ja kärsinyt vahinkoa. Tarkoitus voidaan todistaa rikoksen olosuhteista, jos esimerkiksi vastaaja loukkasi kantajaa selvästi tarkoituksellisesti. Tarkoitus voidaan todistaa myös todistajanlausunnolla, uhrin todistuksella ja siihen liittyvillä todisteilla.
Esimerkkejä tahallisista väärinkäytöksistä muodostuvista väärinkäytöksistä ovat tahallinen akku, pahoinpitely tai seksuaalinen häirintä. Kaikissa näissä tapauksissa vastaajan toimet oli selvästi suunniteltu vahingoittamaan, hän ei satuttanut vain vahingossa. Hän teki juuri sitä, mitä halusi tehdä, tai käyttäytyi tahallaan.