Takuumaksu on maksu, jonka velallinen maksaa takaajalle vastineeksi takaajan lupauksesta maksaa tietty velka velkojalle siinä tapauksessa, että velallinen ei pysty maksamaan tätä velkaa. Termi viittaa myös eräänlaiseen palkkioon, jonka arvioivat yhteisöt, jotka tarjoavat kiinnitysvakuudellisia arvopapereita lainanantajien käyttöön. Tässä sovelluksessa takuumaksu niputetaan usein useisiin tukipalveluihin, jotka suojaavat lainanantajan etuja, mukaan lukien arvopaperien myynti sijoittajille, raporttien valmistelu, jotka ohjataan sääntelyvirastoille ja sijoittajille, sekä arvopaperien hallinnointi paras etu.
Toinen takuumaksun muoto löytyy erilaisten tuotteiden tuonnista. Tässä hakemuksessa ostaja maksaa maksun etukäteen panttina, joka koskee koko erääntyvän maksun suorittamista, kun lähetys on saapunut, tulliselvitetty ja ostaja on tarkastanut sen. Jos lähetys on tilausehtojen mukainen, ostaja vapauttaa täyden maksun myyjälle. Jos lähetys ei täytä tilausehtoja, ostaja ilmoittaa ongelmasta myyjälle ja antaa riittävästi aikaa asian ratkaisemiseen. Sovellettavista laeista riippuen ostaja voi saada takaisin takuumaksun, jos ratkaiseminen ei ole mahdollista.
Kaikissa inkarnaatioissaan yritystakuumaksun tarkoituksena on suojella niiden etuja, jotka antaisivat jonkin tyyppistä luottoa muille, sekä tarjota jonkin verran suojaa luottotietonsa saaneille henkilöille ja yrityksille. Tämäntyyppisten palkkioiden käyttö auttaa vähentämään liiketoimeen liittyvää riskiä, koska myyjät tai lainanantajat saavat enemmän varmuutta siitä, että he saavat korvauksen, vaikka ostaja tai lainanottaja laiminlyö sopimuksen. Samaan aikaan maksut voivat auttaa velallista selvittämään erääntynyttä velkaa siinä tapauksessa, että pitkäaikainen sairaus tai työpaikan menetys tekee mahdottomaksi velkasitoumuksen täyttämisen.
Takuumaksun määrä vaihtelee useiden tekijöiden perusteella. Monissa tapauksissa velallisen luottoluokitus on yksi tärkeimmistä näkökohdista. Liiketoimintaan liittyvä rahamäärä on myös erittäin tärkeä palkkion suuruuden määrittämisessä. Useimmissa tapauksissa maksu on prosenttiosuus kokonaissummasta, kun otetaan huomioon erinomaiset tai keskimääräiset luottoluokitukset. Joissakin tilanteissa maksu on kiinteä korko riippumatta velallisen määrästä tai luottotiedosta.