Takuuvapaa valvonta on tiedon keräämistä, jonka ihmiset voivat kohtuudella olettaa olevan yksityinen ilman toimintaa hyväksyvän tuomarin antamaa lupaa. Valvonta yleensä on hyvin laaja termi, joka voi kuvata kaikkea ihmisten tarkkailusta julkisesti yksityisen viestinnän sieppaamiseen. Pääsääntöisesti valvonta ilman lupaa on laillista, jos se tapahtuu julkisessa ympäristössä. Takuu vaaditaan kuitenkin silloin, kun valvontaan liittyy yksityisyyden loukkaamista.
Yleisimmin turvaton valvonta sisältää viestinnän sieppaamista. Tämä sisältää puhelut, tekstiviestit ja Internet -viestinnän. Se voi myös sisältää vikojen ja muiden valvontalaitteiden sijoittamista alueelle, jossa ihmiset saattavat uskoa olevansa yksityisesti, kuten yrityksen kokoushuoneessa.
2000 -luvulla perusteettomasta valvonnasta tuli kuuma uutinen Yhdysvalloissa, kun useissa oikeusjutuissa kävi ilmi, että kansallinen turvallisuushallinto (NSA) oli osallistunut laajaan turvattomaan valvontaohjelmaan osana terrorismin vastaista sotaa. Osa tästä valvonnasta tehtiin teleyritysten halukkaalla avulla, mikä aiheutti kuluttajien keskuudessa suurta närkästystä. Jotkut yritysten asiakkaat, jotka luovuttivat viestintää ja muita asiakirjoja, jotka yleensä tarvitsevat luvan, olivat kauhuissaan saadessaan tietää viestintälaitosten yhteistyöstä ohjelmassa.
Hallitus perustelee perusteetonta valvontaa sillä, että joskus on tarpeen aloittaa valvonta välittömästi odottamatta määräystä ja että odottamisen pakottaminen voi johtaa arvokkaan ja tärkeän tiedon puuttumiseen. Lisäksi luvan saaminen voi antaa ilmoituksen, joka varoittaa ihmisiä olemaan varuillaan ja siten kumota valvonnan tarkoitus. Toisin sanoen mahdollisuus valvontaan ilman lupaa toisi joustavuutta ja johtaisi todennäköisemmin käytettäviin tietoihin.
Luvaton valvonta on vastustajien mielestä yksityisyyden loukkaus. Ihmiset voivat vaihtaa erilaisia tietoja viestintämenetelmien avulla, joiden he uskovat olevan yksityisiä, ja jotkut uskovat, että kansalaisilla on oikeus yksityisyyteen viestinnässä. Yhdysvaltojen kaltaisissa maissa, joilla on pitkä historia aggressiivisesti puolustavan yksityisyyden suojaa, ajatus yksityisyyden loukkaamisesta on erityisen vastenmielistä joillekin kansalaisille.
Takaamattoman valvonnan laillisuus vaihtelee. Joillakin alueilla se on yksinkertaisesti laitonta missä tahansa muodossa. Toisissa tapauksissa sitä voidaan käyttää tietojen keräämiseen, mutta nämä tiedot on tarkistettava muilla keinoilla; esimerkiksi laittoman salakuuntelun tallenteita ei voida käyttää tuomioistuimessa todisteina. Muut maat sallivat perusteettoman valvonnan avulla kerätyt tiedot todisteiksi.