Tallennuskanava on piilotettu laskentakanava, jonka avulla yksi prosessi voi kirjoittaa tietokoneen tai verkon tallennuspaikkaan ja antaa toisen prosessin lukea tietoja tallennuspaikasta toisella prosessilla. Piilotettuna kanavana tallennuskanava pystyy siirtämään tietoja sellaisten objektien välillä, jotka muutoin erotettaisiin tietokoneen käyttöjärjestelmän suojausrajoituksista. Tämä lisää ohjelmoinnin joustavuutta, mutta kun sitä käytetään häikäilemättömästi, peitettyjä kanavia voidaan käyttää järjestelmän turvallisuuden heikentämiseen.
Kuvittele tallennuskanava vähän kuin kaksi lasta, jotka välittävät muistiinpanoja edestakaisin luokan aikana. Käyttöjärjestelmän – luokan “opettajan” – sääntöjen mukaan lasten ei pitäisi puhua. Liu’uttamalla tietoja toisilleen käyttöjärjestelmän ulkopuolella, he muodostavat muuten luvattoman viestintälinjan.
Tallennuskanava on kaksisuuntainen yhteys. Joten kun yksi prosessi kirjoittaa tietoja kiintolevylle tai toiseen tietokoneen tallennuspaikkaan, toinen prosessi käyttää ja lukee tiedot samalta tallennuslaitteelta. Tämä jatkuva edestakaisin tapahtuva tiedonsiirto tarjoaa ohjelmoijille toisen tavan vaihtaa tietoja tietokoneella. Se tarjoaa kuitenkin välineen järjestelmän hyökkäykseen, jos ohjelmoijat ovat epärehellisiä.
Koska tietokoneen käyttöjärjestelmällä ei ole tietoa tallennuskanavan kautta kulkevista tiedoista, hakkeri voi täysin liu’uttaa henkilökohtaisia tai arkaluonteisia tietoja tämän tyyppiselle kanavalle. Lisäksi hakkeri voi myös käsitellä järjestelmän tietoja samalla tavalla. Siten teoriassa joku, joka heikentää järjestelmää tällä tavalla, voisi selvittää organisaation taloudellisen kirjanpidon jättäen sen sijaan vääriä “nuketietoja”.
Koska se on eräänlainen salattu kanava, tallennuskanavan tiedonsiirtomahdollisuutta ei voida kokonaan sulkea pois. Suojatut käyttöjärjestelmät voivat kuitenkin seurata tallennustoimintojen mahdollista toimintaa käyttämällä kuvion tunnistustyökaluja nähdäkseen, voiko järjestelmän epätavallinen toiminta olla tallennuskanavia pitkin liikkuvaa tietoa. Ajattele tätä kuin kuuntelemista, kun kaksi ihmistä eri soluissa kommunikoi koputtamalla seinille; jos vain yksi tai kaksi lyöntiä kuuluu pitkän ajan kuluessa, on todennäköistä, että se oli satunnainen teko. Jos kuitenkin seinille koputetaan säännöllisesti ja rytmisesti, on todennäköistä, että tietoja vaihdetaan.