Kotiarest, joka tunnetaan myös nimellä sähköinen valvonta tai kotipalautus, on oikeudellinen termi, jota käytetään määrittämään rangaistus, jonka laki määrää henkilölle, joka on syyllistynyt rikokseen ja joka on tuomittu pysymään kotonaan. Kotiarestit ovat vaihtoehto vankila -ajalle, ja niitä käytetään usein pieniin rikoksiin tai nuorille, joita ei voida viedä aikuisten vankilaan. Kotiaresti on myös vaihtoehto paikoissa, joissa vangin ylläpitokustannukset ovat nousseet pisteeseen, jossa hallitus ei voi enää ylläpitää uusia vankeja. Joka tapauksessa vain vähäisistä rikoksista voidaan rangaista kotiarestilla, koska suuret rikokset vaativat aina vankeusrangaistuksen.
Kotiarestiin rajoitetut ihmiset käyttävät nilkkamittaria, erityistä elektronista laitetta, joka lähettää GPS -signaalin tukiasemaan. Tämä luuri on yhdistetty poliisin keskusyksikköön ja ilmoittaa viranomaisille automaattisesti, jos käyttäjä siirtyy sallitun kantaman ulkopuolelle. Kotiarestissa voi olla takapihoja tai puutarhoja tai ei, viranomaisten järjestelyistä riippuen. Kotiarestissa voidaan sallia myös “taukoja”, jolloin vangit saavat osallistua tiettyihin toimintoihin tai paikkoihin, kuten säännöllisiin lääkärikäynteihin tai paikalliseen ruokakauppaan. Näissä tapauksissa nilkkamittari kytketään irti tilapäisesti tai ohjelmoidaan uudelleen, jotta käyttäjä voi liikkua tietyn matkan rikkomatta sääntöjä.
Monet entiset presidentit ovat olleet kotiarestissa maitaan vastaan tehdyistä rikoksista, mukaan lukien Ahmed Ben Bella (Algeria), Rafael Videla (Argentiina), Pol Pot (Kambodža), Shehu Shagari (Nigeria) ja Habib Bourguiba (Tunisia). Yhdysvalloissa kotiarestia määrätään joskus sen jälkeen, kun ihmiset on vapautettu vankilasta. Martha Stewart vietti viisi kuukautta kotiarestissa vietettyään vuoden vankilassa.
Kotiarestia arvostellaan joskus, koska se näyttää tarjoavan helpon tavan rangaistukseen. Kotiarestissa olevilla ihmisillä on käytettävissään kaikki kodin mukavuudet, mukaan lukien laitteiden, puhelimen ja Internetin käyttö. Se antaa heille myös mahdollisuuden jatkaa normaalia elämää. Kriitikot väittävät, että useimmat kotiarestissa olevat ihmiset unohtavat nopeasti, että heitä rangaistaan, mikä puolestaan kieltää ohjelman edut.