Taloudellinen ylijäämä on liiketoiminnan termi, jota käytetään kuvaamaan useita erilaisia tilanteita. Taloudellisen ylijäämän perusmääritelmä on, että yhteisön rahoitusvarat, kuten markkinat, yritykset, valtio tai yksityishenkilöt, ylittävät sen rahoitusvelat. Tämä perusmääritelmä on kuitenkin vain lähtökohta kuvaamaan taloudellisen ylijäämän monia muotoja.
Yksilön taloudellista ylijäämää voidaan kuvata muutamalla tavalla. Jos henkilöllä on tietty määrä rahaa elääkseen kuukauden alussa, mutta hän ei käytä kaikkea kuukauden aikana, hänen budjettinsa on ylijäämäinen jäljellä olevan määrän verran. Ylijäämää voidaan kuitenkin käyttää myös kuvaamaan eroa sen välillä, mitä henkilö tai kuluttaja on valmis maksamaan jostakin todellisesta maksusta. Jos henkilö on valmis ostamaan sohvan 800 dollarilla (USD), mutta löytää saman mallin 600 dollarilla, taloudellisen ylijäämän sanotaan olevan käyttämättä jäänyt 200 USD, jonka kuluttaja oli valmis maksamaan.
Liiketoiminnassa ylijäämä voi myös selittää yrityksen nettovarallisuuden ja menestystason. Jos yrityksen tulot ylittävät tietyn ajanjakson aikana kaikki menot, mukaan lukien työvoima, tuotantokustannukset, kuljetukset ja investointitappiot, jäljellä oleva määrä on taloudellista ylijäämää. Tämä luku määrittää myös sen, kuinka kannattava yritys on ollut tietyn ajanjakson aikana. Jos yrityksen tulot ovat miljoona dollaria ja kokonaiskulut 500,000 500,000 USD, loput XNUMX XNUMX USD katsotaan voitoksi tai toisin sanoen ylijäämäiseksi.
Rahoituksessa ylijäämän kaltaisilla termeillä on kuitenkin tyypillisesti paljon monimutkaisempia sovelluksia. Esimerkiksi tarjonnan ja kysynnän peruskaaviossa voi olla useita erityyppisiä taloudellisia ylijäämiä. Kuluttajaylijäämän lisäksi on otettava huomioon myös tuottajan ylijäämän määrä. Tämä luku saavutetaan ylittämällä voitot toimittajan käyttökustannuksista.
Valtion taloudellinen ylijäämä syntyy, kun valtion verojen, tullien ja muiden keinojen kautta tekemä rahamäärä ylittää summan, jonka se käyttää valtion ohjelmiin, kuten armeijaan, julkisiin töihin, palkkoihin ja täytäntöönpanopolitiikkaan. Valtion verot poistavat luonnollisesti osan kuluttajien ja tuottajien ylijäämästä. Ihannetapauksessa alue saavuttaa kokonais- tai sosiaalisen ylijäämän, kun kuluttajilla on tarpeeksi voittoa pitääkseen tuottajat kannattavina, kun taas molemmille asetetut verot pitävät hallituksen ylijäämäisenä tai tasapainossa, mutta eivät ole riittävän korkeita asettaakseen yrityksiä tai yksilöitä alijäämäiseksi. Tämä tasapaino on ihanteellinen, mutta harvoin.