Talous- ja rahaliitto on paikka, jossa useat maat sopivat yhteisvaluutan jakamisesta. Tämä edellyttää talouspolitiikan ja kaupan esteitä koskevien sopimusten tekemistä tietyssä määrin. Tunnetuin esimerkki on Euroopan unionin maiden ryhmä. Talous- ja rahaliittoon osallistuvat maat voivat myös tehdä yhteistyötä lainsäädännön alalla, mutta tämä ei ole väistämätöntä.
Talous- ja rahaliitossa toimii kaksi erillistä järjestelmää, jotka molemmat voivat olla olemassa erikseen. Esimerkiksi ryhmä maita voi jakaa yhteisen valuutan ilman kauppasopimusta. Nykyään on useita tällaisia järjestelyjä, sekä epävirallisia että muodollisia, joista useimmat koskevat suurta maata ja useita liittoutuneita pienempiä maita, kuten niitä, jotka olivat aiemmin osa imperiumia, mutta joilla on nyt jonkin verran itsenäisyyttä.
On myös mahdollista perustaa talousliitto kauppasopimuksen muodossa jakamatta valuuttaa. Näkyvimmät tällä hetkellä olemassa olevat järjestelyt ovat sellaisten Euroopan maiden välillä, jotka eivät käytä valuuttaa tai eivät ole Euroopan unionin jäseniä. Tällaisiin järjestelyihin voi liittyä yhteismarkkinat, jotka rajoittavat kaupan esteitä, tai yhtenäismarkkinat, joilla pyritään saamaan mahdollisimman vähän kaupan esteitä, mikä yleensä tarkoittaa, että yrityksillä ja työntekijöillä on oikeus toimia mikä tahansa maista.
Jotta talous- ja rahaliitto olisi, sekä yhteisen rahan että talousunionin on oltava läsnä. Ainoa merkittävä esimerkki tästä on 16 maata, jotka ovat vuodesta 2010 lähtien olleet Euroopan unionin jäseniä ja ottaneet euron käyttöön kansallisena valuuttana. Euroopan unioni on myös talousunioni, mutta kaikki jäsenet eivät jaa valuuttaa. Iso -Britannia ja Ruotsi ovat merkittävimpiä “opt out -vaihtoehtoja”, kun taas jotkut uudet EU -jäsenmaat eivät ole vielä täyttäneet euron käyttöönoton taloudellisia kriteerejä, mutta niiden pitäisi lopulta tehdä se.
Euroopan unionilla on myös muita kumppanuusnäkökohtia, jotka eivät ole välttämätön osa talous- ja rahaliittoa. EU: lla on mahdollisuus antaa direktiivejä poliittisista kysymyksistä, jotka liittyvät yleensä kauppaan ja jotka jäsenvaltioiden on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöään. Samaan aikaan euroa käyttävät maat ovat perustaneet Euroopan keskuspankin, joka tekee rahapolitiikkaa koskevia päätöksiä, jotka vaikuttavat kaikkiin näihin maihin. Vaikka tällainen pankki on melkein käytännön väistämättömyys yhtenäisvaluutan kanssa, se ei ole talous- ja rahaliiton luontainen vaatimus.