Tutkimusta siitä, miten taloudelliset rakenteet ja vaihto vaikuttavat yhteiskuntaan ja miten yhteiskunta vaikuttaa talousjärjestelmiin, kutsutaan taloussosiologiaksi. Taloussosiologit tutkivat muun muassa uskonnon roolia talousjärjestelmien kehittämisessä, miten työnjako vaikuttaa sosiaalisiin siteisiin ja miten kapitalismi ja teollistuminen muokkaavat ihmisten elämää. Sitä ei pidä sekoittaa sosioekonomiseen, vaikka joskus näiden kahden alan välillä on päällekkäisyyttä. Sosioekonomialla on yleensä kapeampi painopiste kuin talouden sosiologialla, ja se tutkii tiettyjen taloudellisten tapahtumien, kuten tehtaan sulkemisen tai kulutustottumusten muutoksen, yhteiskunnallisia vaikutuksia eikä suuria instituutioita. Sitä ei myöskään pidä sekoittaa talouden aloihin, jotka käyttävät taloudellisia periaatteita sosiaalisten ilmiöiden analysointiin, kuten uskonnon taloustiede, perheen taloustiede tai kulttuuritalous.
Nykyaikainen talouden sosiologia, jota usein kutsutaan uudeksi talouden sosiologiaksi erottaakseen sen aikaisemmasta alan työstä 19 -luvun ja 20 -luvun alussa, korostaa suuresti taloudellisen vaihdon sosiaalisia seurauksia ja merkitystä sekä niiden vaikutuksia muihin sosiaalisiin suhteisiin. Siinä korostetaan usein myös sitä, miten taloudellinen toiminta tapahtuu muiden sosiaalisten siteiden ja suhteiden verkossa, jota kutsutaan sulautumiseksi. Tämän alan tärkeitä ajattelijoita ovat Harrison White ja Mark Granovetter, mies, jonka työ sosiaalisten siteiden vahvuuden vaikutuksista ja tiedon leviämisestä sosiaalisten verkostojen kautta auttoi herättämään alan nousun.
Monet tärkeät teokset siitä, mitä nyt pidetään varhaisena taloussosiologiana, ovat ennen sosiologian syntymistä erikoistuneeksi akateemiseksi tieteenalaksi, koska yhteiskuntatieteet eivät jakautuneet eri aloille, kuten sosiologia, taloustiede ja psykologia, eivät olleet vielä tapahtuneet 19-luvun alussa ja puolivälissä vuosisadalla. Kuten koko sosiologia, varhainen taloussosiologia alkoi filosofian ja poliittisen talouden kaltaisten aiheiden kasvuna. Taloussosiologian katsotaan usein alkavan 19-luvun ensimmäisellä puoliskolla, vaikka Montesquieun kaltaisia 18-luvun hahmoja pidetään joskus edeltäjinä. Alexis de Tocquevillea pidetään usein tärkeänä edelläkävijänä alalla muun muassa demokratian Amerikassa ja Vanhan hallinnon ja vallankumouksen kaltaisten teosten kautta.
Sosiologian soveltamisesta talousjärjestelmiin näkyvimmin liittyvä ajattelija on Max Weber, joka työskenteli 19 -luvun lopulla ja hyvin 20 -luvun alussa. Weberin erittäin vaikutusvaltainen kirja Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki väitti, että protestantismi ja erityisesti kalvinismi olivat tärkeä tekijä kapitalismin nousussa Pohjois -Euroopassa. Weberin mukaan protestantismilla oli tärkeä vaikutus taloudellisiin asenteisiin korostamalla ja ylistäen kovan työn ja tuottavuuden moraalista hyveellisyyttä arkisissa, maallisissa ammateissa. Samaan aikaan luotetun, ehdottoman uskonnollisen auktoriteetin menettäminen katolisen kirkon muodossa loi suurempia uskonnollisen epävarmuuden tunteita, jotka saivat ihmiset tavoittelemaan menestystä maailmallisissa asioissa työn ja kaupan avulla Jumalan siunauksen ja hyväksynnän merkkinä. Weberin teoriassa tämä kannusti tuottavuutta, järkevää omaa etua ja yrittäjyyttä, mikä loi suotuisamman ympäristön kapitalismin kasvulle.
Karl Marx oli erittäin vaikutusvaltainen hahmo taloussosiologiassa 19 -luvulla. Marxin lähestymistapa yhteiskuntatutkimukseen, jota nykyään kutsutaan yleisesti historialliseksi materialismiksi, käsitteli taloudellisia tekijöitä kaikkien sosiaalisten ilmiöiden perustana. Klassisessa marxilaisessa teoriassa yhteiskunnan “tuotantotapa” – sen teknologia, tuotantoresurssit ja taloudelliset suhteet – on ensisijainen voima, joka määrittää yhteiskunnan luonteen, mukaan lukien sen sosiaaliset, kulttuuriset ja oikeudelliset instituutiot, ja se muuttuu siinä tuotanto, joka johtaa muutoksiin muilla yhteiskunnan aloilla. Marxin ajatuksilla olisi tärkeä vaikutus useisiin merkittäviin 20-luvun taloussosiologeihin, kuten Theodor Adorno ja Herbert Marcuse.
Toinen merkittävä talouden sosiologi oli Herbert Spencer, joka uskoi, että yhteiskunnan luonteeseen ja rakenteeseen vaikuttivat voimakkaasti ensisijaiset keinot, joilla vaurautta hankittiin yhteiskunnassa. Mitä Spencer kutsui “militantteiksi” yhteiskunniksi, vaurautta kerättiin ensisijaisesti väkisin ja pakolla, yleensä valtiota hallitsevalla eliitillä. ”Teollisissa” yhteiskunnissa – joissa ”teollista” käytetään työn tai tuottavuuden merkityksessä sen sijaan, että viitataan nimenomaan valmistukseen – vaurautta saatiin ensisijaisesti työn ja vapaaehtoisen vaihdon avulla. Spencer uskoi, että yhteiskunnat, jotka olivat ensisijaisesti militantteja, kannustivat arvoja, kuten militarismia, hierarkiaa ja alistumista, ja teollisemmat yhteiskunnat kehittyivät kohti suurempaa yksilöllisyyttä, tasa -arvoa ja keskinäistä sympatiaa ihmisten välillä. Se, missä määrin yhteiskunta on sotaisa tai teollinen, on spektri, ei binäärinen jako, ja Spencer uskoi, että yhteiskunnan siirtyessä teollisempaan tai sotilaallisempaan tilaan sen arvot ja instituutiot kehittyvät sille sopivalla tavalla.