Yksinkertaisesti määriteltynä taloudellinen verkosto koostuu yksilöistä, ryhmistä, järjestöistä, yhteisöistä tai kokonaisista kansakunnista, jotka työskentelevät keskenään hyödyttääkseen kaikkia verkoston jäseniä. Kaikkien jäsenten kilpailuetuja, omaisuutta ja resursseja hyödyntävä talousverkosto pyrkii lisäämään jäsentensä tuotantokapasiteettia ja talouskasvua yhdessä. Tällaisilla verkoilla voi olla kiinteä jäsenyys, vaihtuva jäsenyys tai jatkuvasti vaihtuva jäsenyys verkon erityistavoitteista riippuen. Ajatuksena on lisätä jäsenten asemaa markkinoilla. Tällaisten verkostojen osallistujat keskittyvät rekrytointiin, tiedon ja resurssien yhdistämiseen sekä markkinoiden tutkimiseen taloudellisten mahdollisuuksien paljastamiseksi.
Monet teollisuudenalat perustuvat taloudelliseen verkostoon, etenkin teollisesta vallankumouksesta ja kansantalouksien korostamisesta kaikkialla maailmassa. Nämä verkot syntyivät suoraan vastauksena tehokkuusongelmiin, jotka aiheutuvat talouksien kasvamisesta suuremmiksi ja vähemmän henkilökohtaisiksi. Koska verkostot voisivat tarjota tuotteita ja palveluita yhdessä, tämä suuntaus on jatkunut läpi 21-luvun, jotta lievennettäisiin suuren talousrakenteen vaikutuksia, jotka kattavat toimialat ja kaikenkokoiset verkot yksilöistä maihin vastauksena globalisoituneeseen talouteen. Tiedosta on tullut talouden keskeisin ja arvokkain esine, ja taloudelliset verkostot muodostetaan yleensä yhdistämään nämä tiedot yhteen, jakamaan ne ja vastaamaan niihin.
Vaikka kollektiivinen talousverkosto, kuten Kaakkois -Aasian valtioiden yhdistys (ASEAN), voi hyötyä merkittävästi, myös yksilöt voivat hyötyä siitä. Yksilön edut riippuvat kuitenkin suuresti näiden henkilöiden välisestä yhteysverkosta. Verkostorakenne määrää usein mahdollisten taloudellisten suhteiden lopputuloksen, yleensä sen, kuinka paljon tietoja vaihdetaan ja mihin tarkoituksiin. Muita verkkorakenteen vaikutuksia ovat tavaroiden ja palvelujen vaihto sekä taloudellisten resurssien vaihto. Huolimatta rakenteen tärkeydestä talousverkostossa, teoriaa ja menetelmiä näiden rakenteiden analysoimiseksi ei useinkaan kehitetä, sillä ne ovat parhaimmillaan perustavaa laatua.
Silti modernit talousjärjestelmät suuntaavat jatkuvasti kohti taloudellisia verkostoja. Luodessaan maailmanlaajuisen järjestelmän nämä verkostot ovat jatkuvasti vuorovaikutuksessa toistensa kanssa sekä tiedon että toimien keskinäisten riippuvuuksien kautta. Tällaisten keskinäisten riippuvuuksien kautta nämä verkostot voivat kuitenkin vaurioitua altistuessaan epäluottamukselle, läpinäkyvyyden puutteelle ja pankki- ja investointitoimien yhdistämiselle. Taloudelliset verkostot vahvistavat näiden altistumisten ja riskien vaikutusta, mukaan lukien sekä taloudelliset epäonnistumiset että opportunistiset toimet, joiden tarkoituksena on hyödyntää verkkoa eikä hyötyä siitä. Näiden tekijöiden vuoksi talousverkostojen rakenteen optimointiin keskittyvän tutkimuksen katsotaan olevan välttämätöntä taloudellisen kestävyyden luomisen ja järjestelmän vakauden varmistamisen tavoitteiden saavuttamiseksi.