Mikä on tapauksen teoria?

Tapauksen teoria on selkeä, järjestelmällinen lausunto, jonka asianajaja käyttää järjestämään ajatuksiaan tapauksesta, jotta hän voi esitellä sen tehokkaasti oikeudessa. Siinä esitetään keskeiset perustelut, joita hän käyttää väittelemään asiasta tuomioistuimessa, ja luodaan suunnitelma materiaalin esittämistä varten ja milloin se päätetään. Tämä lausunto tarjoaa opastusta koko kokeilun ajan suunnitteluvaiheista päätöslauselmaan. Se auttaa asianajajaa esittämään vakuuttavan asian, jonka tavoitteena on suotuisa lopputulos.

Ilman tapauksen teoriaa asianajaja saattaa esittää keskittämättömän, epäselvän asian oikeudessa. Hänen väitteensä voivat näyttää epäjärjestykseltä tai todisteet eivät tue väitteitä. Päätöslauselmassa ei toisteta hänen antamiaan tietoja, koska materiaalin esittämisessä ei ole järjestystä. Tämä voi johtaa erittäin heikkoon tapaukseen, ja monimutkaisessa oikeudellisessa asiassa tuomari ja valamiehistö voivat päättää toisen asianajajan hyväksi.

Muotoillakseen tapauksen teorian asianajaja istuu alas ja aivoriihi. Hän voi luetella tosiasiat, mukaan lukien kaikki kiistattomat tiedot. Hän voi myös harkita kaikkia asiaankuuluvia lakeja ja tervettä järkeä, jotka voivat vaikuttaa esittelemiensä tietojen käsitykseen. Jos poliisi havaitsisi hänen asiakkaansa esimerkiksi verisen kirveen seisomassa ruumiin päällä, tosiasiat ovat kiistattomia ja maalaisjärki johtaisi tuomariston päätelmään, että hänen asiakkaansa on syyllistynyt murhaan. Tapauksen teorian tulisi ottaa huomioon myös emotionaaliset tekijät; ehkä asiakas oli väkivaltaisessa suhteessa ja saattoi toimia esimerkiksi itsepuolustukseksi.

Käyttämällä näitä tietoja asianajaja voi laatia selkeän teorian tapauksesta, lausunnon, jossa esitetään perustelut, joita hän käyttää tukemaan kantaansa. Puolustus- ja syyttäjälakimiehet voivat käyttää tätä tekniikkaa luodakseen keskipisteen ja pitäytymään siinä koko oikeudenkäynnin ajan. Tapauksen teoria määrittää, mitkä argumentit asianajaja esittää, ja sillä voi myös olla rooli päätettäessä todistajien järjestyksestä ja todisteiden esittämisestä. Asianajaja saattaa haluta todistajan, jolla on syvä emotionaalinen vaikutus, esimerkiksi jättämään tuomaristolle nämä ajatukset eikä kuiva, tekninen todistus tosiasioista.

Tämän lausunnon pituus riippuu tapauksen monimutkaisuudesta, mutta se on yleensä lyhyt. Lakimiehen pitäisi pystyä keittämään se keskeisiin kohtiin, jotka luovat vankan kehyksen asian esittämiseen oikeudessa. Tällä lausunnolla kartoittaa oikeudenkäyntiä asianajaja voi myös muotoilla päätöslauselman toistaa nämä kohdat ja pakottaa tuomarin ja valamiehistön hyväksymään ne.