Vahinkosuhde on termi, joka on tärkeä vakuutusyhtiöille. Sen avulla vakuutusyhtiöt voivat määrittää liikkeeseen laskemiensa vakuutusten yleisen kannattavuuden. Vahinkosuhde vertaa vakuutusyhtiön vakuutuskorvauksiin käyttämää rahaa siihen rahamäärään, jonka vakuutusyhtiö ottaa vakuutusmaksujen kautta.
Vahinkosuhteen laskemiseksi yritys määrittää ensin, kuinka paljon se maksaa vakuutuskorvausten ja sopeutumiskulujen seurauksena. Sen jälkeen se laskee kokonaisrahat, jotka yritys ansaitsee asiakkaiden maksutuloilla. Yhtiö jakaa sen jälkeen korvauksilla maksamansa summan vakuutusmaksujen kokonaismäärällä ja muuntaa saadun luvun prosentteina. Tämä prosenttiosuus edustaa tappiosuhdetta. Jos esimerkiksi vakuutusyhtiö ansaitsee 100,000 75,000 Yhdysvaltain dollarin vakuutusmaksut samalla kun hän maksaa 75 XNUMX Yhdysvaltain dollaria korvauksina, tappiosuhde olisi XNUMX prosenttia.
On tärkeää, että vakuutusyhtiö tietää tappiosuhteensa, koska se liittyy suoraan yrityksen liiketoimintamallin menestykseen. Jos tappiosuhde on liian korkea, yritys ei ansaitse tarpeeksi voittoa menestyäkseen. Ongelmia voi kuitenkin ilmetä myös, jos se on liian alhainen, koska alhainen tappiosuhde saattaa osoittaa asiakkaille, että vakuutusyhtiö perii liiallisia vakuutusmaksuja tai ei maksa riittävästi asiakkaiden saatavia.
Ihanteellinen tasapainopiste, jota kutsutaan myös sallituksi, tavoite- tai odotetun tappiosuhteeksi, vakuutusyhtiölle riippuu useista muuttujista ja riippuu suurelta osin vakuutusyhtiön toimialasta. Esimerkiksi sairausvakuutusyhtiöiden tappiosuhde voi olla 60–110 prosenttia. Omaisuusvakuutusten, kuten auto- tai kotivakuutuksen, vahinkosuhteet ovat todennäköisemmin 40–60 prosenttia.
Sen lisäksi, että vakuutusyhtiöt saavat tarkan mittauksen vakuutusmaksujen ja korvausten välisestä suhteesta, tappiosuhteet mahdollistavat myös sen, että vakuutusyhtiöt voivat tehdä hyvin yksinkertaisia laskelmia, kun ne harkitsevat vakuutusmaksujen muutosta. Tämän muutoksen laskemiseksi yritys voi yksinkertaisesti jakaa todellisen kokeen tappiosuhteen (AER) tavoitesuhteella, jotta saadaan toinen prosenttiosuus, joka osoittaa asianmukaisen koronmuutoksen. Jos esimerkiksi asiakkaan AER on 40 prosenttia ja saldopiste 50 prosenttia, asiakkaan vakuutusmaksun tulisi olla 80 prosenttia sen nykyisestä määrästä, mikä tarkoittaa, että sen pitäisi laskea 20 prosenttia. Jos AER olisi kuitenkin 60 prosenttia, palkkion pitäisi nousta 20 prosenttia.