Tardiivi dyskinesia on neurologinen oireyhtymä, joka usein tunnistetaan oireista, kuten tahattomista ja toistuvista kehon liikkeistä. Neuroleptisten ja muiden lääkkeiden pitkäaikainen käyttö aiheuttaa liikehäiriön. Psykiatrit ja neurologit diagnosoivat yleensä tardiivin dyskinesian, ja hoito vaihtelee henkilön mukaan.
Tahattomat liikehäiriöt tunnistetaan myös lääkkeiden aiheuttamaksi dyskinesiaksi ja krooniseksi dyskinesiaksi, jos tila pahenee. Terveysasiantuntijoiden mukaan tardiivi tarkoittaa “viivästynyt” ja dyskinesia tarkoittaa “epänormaalia liikettä”. Tardiivi dyskinesia kehittyy kuukausien tai vuosien aikana. Jotkin tardiivin dyskinesian kehittymisen riskitekijät ovat alkoholin ja huumeiden väärinkäyttö, vanhuus ja mielenterveysvamma tai sairaus.
Tardiivin dyskinesian oireita esiintyy usein kasvojen lihaksissa, mutta ne vaikuttavat myös runkoon, jalkoihin ja käsivarsiin. Toistuvat, tahattomat huulten, leuan ja kielen liikkeet ovat yleisimpiä oireita. Potilaat, joilla on tämä tahaton liikehäiriö, voivat usein irvistää, työntää kielensä, räpäyttää silmiään nopeasti tai lyödä tai rypistää huuliaan. Lonkan tai rungon heiluminen sekä jalkojen ja käsivarsien tahattomat liikkeet liittyvät myös liikehäiriöön. Esimerkkejä ovat marssiminen paikoilleen, nilkkojen kiertäminen tai sormien liikuttaminen ikään kuin soittaen pianoa tai kitaraa.
Neuroleptisten, psykoosilääkkeiden ja vastaavien lääkkeiden pitkäaikainen käyttö aiheuttaa useita sivuvaikutuksia, mukaan lukien tardiivinen dyskinesia. Neuroleptiset lääkkeet hoitavat yleensä psykoottisia, neurologisia ja ruoansulatuskanavan häiriöitä. Antipsykoottiset reseptit, joilla hoidetaan skitsofreniapotilaita, aiheuttavat myös liikehäiriön sivuvaikutuksen. Lääketieteen asiantuntijat huomaavat myös, että jotkut masennuslääkemääräykset voivat aiheuttaa tardiivin dyskinesian kehittymisen.
Tilan tieteellisiä mekanismeja ei ole vahvistettu. Tutkimusten mukaan psykoosilääkkeiden ja niihin liittyvien lääkkeiden uskotaan lisäävän D2 -reseptoreita tai proteiineja aivojen osassa, joka ohjaa lihaskoordinaatiota. Näiden reseptorien ylituotanto aiheuttaa lopulta tahattomia liikkeitä tai supistuksia kehossa.
Lääkäri, erityisesti neurologi tai psykiatri, diagnosoi liikehäiriön reseptilääkkeiden historian perusteella. Lääkäri arvioi myös oireet tardiivisen dyskinesian tai muun ongelman vahvistamiseksi. Oireet, kuten neurodegeneratiivinen aivosairaus, ovat samanlaisia oireita lääkkeen aiheuttamasta dyskinesiasta.
Liikehäiriön hoito riippuu yksilöllisistä lääketieteellisistä tarpeista. Neurologi tai psykiatri voi pienentää lääkkeen annosta tai lopettaa sen oireiden vähentämiseksi. Uuden lääkkeen korvaaminen voi myös vähentää kroonisen dyskinesian oireita. Jos potilas ei voi lopettaa tahattoman liikkeen aiheuttavan lääkkeen ottamista, lääkäri voi määrätä rauhoittavan, beetasalpaajan tai huumausaineen täydennykseksi kyseiseen lääkkeeseen oireiden lievittämiseksi.