Tarjonta-sokki-inflaation peruskäsite, joka tunnetaan yleisesti kustannuspaineinflaationa, liittyy olennaiseen ja jonkin verran vaikeasti korvattavien tavaroiden ja palvelujen kustannusten huomattavaan nousuun. Tämä eroaa kysynnän vetävän inflaation käsitteestä, jossa kuluttajien kysyntä ohjaisi inflaatiota. Usein tarjonta-sokki-inflaatioon liittyy valuva vaikutus, joka aiheuttaa muutoksia monilla markkina-alueilla. Yksi parhaista esimerkeistä tästä tilanteesta on öljykriisi 1970 -luvun alussa, mikä johti kaasun hinnan nousuun Pohjois -Amerikassa ja muualla maailmassa.
Yleensä tarjonta-sokki-inflaatio laukaisee paitsi ydintuotteen, myös muiden läheisesti liittyvien tuotteiden hinnan nousun. Kuten öljyn hinnan nousun tapauksessa, myös autoteollisuuteen vaikutti öljyteollisuuden inflaatio. Tämä tarkoitti sitä, että autojen hinnat alkoivat nousta. Lisäksi autonosien kustannukset alkoivat nousta, mikä puolestaan johti mekaanikkojen veloittamaan enemmän palveluistaan kattaakseen lisääntyneet kustannukset, jotka aiheutuvat materiaalien kiinnittämisestä ajoneuvojen korjaamiseen.
Kaikki taloustieteilijät eivät hyväksy ajatusta siitä, että tarjonta-sokki-inflaatio johtaa automaattisesti tavaroiden hintojen nousuun useilla markkinoilla. Vaikka jotkut rahoitusasiantuntijat tunnustavat olennaisen tuotteen hinnan nousun todelliset vaikutukset suoraan siihen liittyviin tuotteisiin, jotkut rahoitusasiantuntijat uskovat, että tarjonta-sokki-inflaationa tunnistettu ilmiö korvataan joidenkin kuluttajien ostotottumusten muutoksilla.
Esimerkiksi bensiinin kustannusten nousu on johtanut siihen, että jotkut kuluttajat käyttävät julkista liikennettä tai polkupyöriä autojen sijaan lyhyisiin asioihin tai työhön ja työpaikalta. Tämäntyyppinen käyttäytymisen muutos auttaa hillitsemään inflaatiota, eikä salli kehityksen jatkuvan esteenä.
Tarjonta-sokki-inflaation kannattajia pidetään yleensä Keynesin taloustieteen koulun kannattajina. Tämän tyyppiseen inflaatioon liittyen keynesiläiset ymmärtävät modernin talouden sisältävän hintoja, jotka on luokiteltu tarttuviksi alaspäin tai alaspäin joustamattomiksi. Taantuman estämiseksi tai ainakin hallitsemiseksi tarjonta-sokki-inflaatio voi toimia yhtenä keinona rajoittaa työttömyysastetta ja estää bruttokansantuotteen laskemista. Tästä näkökulmasta tämä ilmiö voi olla työkalu kääntää epäsuotuisa talouskehitys ja palauttaa ainakin jonkinlainen tasapaino maan talouteen.