Tarkastusriskillä tarkoitetaan mahdollisuutta, että virhe luiskahtaa tarkastuksen läpi ja johtaa virheelliseen raporttiin. Tämä termi on yleisin yrityssektorilla, jossa ulkopuoliset tilitoimistot tarjoavat ”taloudellisen tarkastuksen” palveluja ja tilintarkastusraportointia suuryrityksille, osastoille ja joskus jopa yksittäisille osastoille. Suurin huolenaihe tämän riskin kanssa on, että taloudellisen tiedonantolomake ei osoita petoksia tai muita epäjohdonmukaisuuksia ja että raportti maalaa kuvan talouden tilanteesta, joka ei ole täydellinen ja näyttää itse asiassa paremmalta kuin se todellisuudessa on On. Petoksia ja raportointivirheitä ei aina ole helppo havaita, varsinkin kun ne ovat osa suurempaa järjestelmää. Useimmiten tilintarkastuskertomusten virheet tai huomiotta jättäminen ovat tahattomia, ja tilintarkastajat käyttävät yleensä väärinkäytösvakuutusta suojautuakseen vastuuraportteilta sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat luottaneet raportteihinsa.
Miksi sillä on merkitystä
Liiketoiminnan talous voi olla hyvin monimutkaista. Useimmat johtajat ryhtyvät toimiin varmistaakseen, että heidän kirjansa ovat voiton maksimoimiseen sopivia, mutta menestyksen ja kannattavuuden halu on yleensä tasapainotettava velvollisuuteen pitää tarkkaa kirjanpitoa ja harjoittaa vain laillisia ja hyväksyttyjä liiketoimia. Samaan aikaan useimmilla yritysjohtajilla on luottamusvelvollisuus osakkeenomistajiaan kohtaan käyttää kaikki sijoitetut rahat sekä viisaasti että asianmukaisesti.
On melko yleistä, että yritykset palkkaavat sisäisiä kirjanpitäjiä ja talousalan ammattilaisia auttamaan politiikkojen laatimisessa ja paperityön valmistelussa, mutta on yhtä yleistä, että johtajat palkkaavat ulkopuolisia tilitoimistoja suorittamaan ylimääräisiä tarkastuksia, joita kutsutaan tilintarkastuksiksi ja jotka voivat tunnistaa heikkouksia tai ongelmia. Monissa maissa tietyn koon tai kynnyksen omaavat yritykset ovat itse asiassa velvollisia tekemään säännöllisiä tarkastuksia, joiden tulokset on yleensä toimitettava hallitukselle ja julkaistava julkisesti. Tarkastusriski on pohjimmiltaan riski siitä, että nämä tarkastukset menettävät jotain tai että tarkastajat jättävät huomiotta ongelman, joka olisi pitänyt huomata.
Kaavalauseke
Riskiä edustaa yleensä kaava AR = IR x CR x DR. AR on tietenkin tarkastusriski; IR on “luontainen riski”, ja se viittaa väärinkäytösten alttiuteen olettaen, että sisäistä valvontaa ei ole olemassa vääristymismahdollisuuden torjumiseksi. Valvontariski (CR) ilmaisee mahdollisuuden, että sisäinen valvonta ei havaitse virheellisyyttä, ja havaitsemisriski (DR) viittaa mahdollisuuksiin, että tarkastaja ei havaitse virheitä tarkastuksessaan.
Riippuen kaavan tuloksena olevasta prosenttiosuudesta, tietyn tarkastuksen riski on usein luonnehdittu suureksi, keskikokoiseksi tai matalaksi. Mikä prosenttiosuus muodostaa suuren riskin, ei ole ehdoton – se riippuu tietyn tarkastuksen erityisistä tekijöistä. Vaikka tämä määritys tarjoaa lopullisen lähtökohdan riskinarvioinnille, tämä työkalu ei todellakaan ole dispositiivinen todelliselle riskille missään skenaariossa.
Oleellisuustaso
Olennaisuuden katsotaan olevan määrä, jolla taloudellisen tiedon käyttäjä, jolla on kohtuullinen käsitys liiketoiminnasta, olisi tehnyt erilaisen päätöksen, jos tiedot olisi jätetty pois tai ne on asetettu saataville. Mitä suurempi havaittu riski, sitä alempi olennaisuusraja. Useimmissa tapauksissa tämä lisää testauksen laajuutta.
Tilintarkastajat voivat käyttää paria eri standardia. Yleisesti hyväksyttyjen tilintarkastusstandardien (GAAS) mukaiset ovat yleisimpiä; nämä auttavat tilintarkastajia jäsentämään tarkastusmenettelyjään riskien pienentämiseksi. GAAS-järjestelmät on myöntänyt American Institute of Certified Public Accountants (AICPA), mutta niitä käytetään useissa maissa korkean tason kehyksen luomiseksi jokaiseen toimeksiantoon liittyvän riskin vähentämiseksi. Tilintarkastajan testaamalla tilinpäätösväitteet riskit on vähennettävä tilintarkastajien hyväksymälle tasolle ennen puhtaan tilintarkastuslausunnon antamista.
Lieventävät tekijät
Tarkastuksen suunnitteluvaiheessa tarkastajat arvioivat tyypillisesti erilaisia tekijöitä, jotka voivat lisätä tai vähentää tiettyyn toimeen liittyvää riskiä. Suorittaessaan alustavaa riskinarviointia tilintarkastajat ottavat huomioon olennaisten virheellisyyksien todennäköisyyden sekä yksittäisellä tilitasolla että tilinpäätöksessä kokonaisuutena.
Tilintarkastajat käyttävät usein lieventäviä riskitekijöitä, kuten henkilöstön kokemusta, tarkastettujen tapahtumien ja väitteiden yksinkertaisuutta sekä olemassa olevaa sisäistä valvontakehystä arvioidessaan riskiä ja kehittäessään tarkastuksen laajuutta. Näitä näkökohtia käytetään määrittämään olennaisuus, jota tilintarkastajat käyttävät vertailukohtana kehittäessään taloudellisten tietojen tarkastusmenettelyjen luonnetta, ajoitusta ja laajuutta.