Tietyissä olosuhteissa tiedot ovat vain yhtä hyviä kuin niiden suojaamiseen käytetyt turvatoimenpiteet. Joskus paras tapa suojata arkaluonteisia tietoja tai oma salaisuus on rajoittaa niiden ihmisten määrää, jotka voivat todella hallita niitä. Siksi monet yritykset tai virastot luovuttavat tarkoituksellisesti arkaluonteisia ajatuksia tiukan tietämyksen perusteella. Vain ne henkilöt, joilla on perusteltuja syitä päästä kyseisiin tietoihin, saavat saada ne.
Tiedot, jotka on pidettävä tiedontarpeen pohjalta, jaetaan usein useiden henkilöiden tai osastojen kesken, jotta kukaan ei voi hallita kaikkea. Kun valtuutetut kaivertajat työskentelevät esimerkiksi uuden tulostuslevysarjan parissa valtion valuutan tuottamiseksi, kukin kaivertaja saa vain osan valmiista mallista. Tällä tavalla kukaan kaivertaja ei koskaan näe koko painolevyä, joten häntä ei voitu pakottaa jäljentämään sitä väärentäjille. Jokaiselle osastolle matkan varrella annettaisiin myös erityistä tietoa vain silloin, kun heidän on tiedettävä se.
Sotilastiedustelut ja muut arkaluonteiset tiedot luokitellaan usein niiden saavutettavuustason mukaan. Yllättävän monella valtion työntekijällä tai yksityisellä urakoitsijalla voi olla pääsy ”erittäin salaisiin” tietoihin, mutta hyvin harvat pääsevät käsiksi erittäin salaisiin tietoihin, jotka on luokiteltu ”penumbraksi” tai ”kanootiksi”. Jokaisella turvallisuustasolla on niitä, jotka tarvitsevat tietää, ja niitä, jotka ovat yksinkertaisesti kiinnostuneita tietämään.
Tiukan tietämysperustan päätarkoitus on suojella arkaluonteisen tai salaisen tiedon eheyttä. Jos esimerkiksi epäilty paikallisesta rikoksesta sattui osallistumaan salakirjoitukseen, operaatiosta vastaava liittovaltion virasto ei ole aina velvollinen jakamaan näitä tietoja. Vain ne, joilla on asianmukaiset valtuutukset ja turvatarkastus, voivat mahdollisesti päästä käsiksi näihin turvaluokiteltuihin tietoihin.
Vuosien mittaan toimittajat ja asianomaiset yksityiset kansalaiset ovat nostaneet kanteen saadakseen tietoja, jotka hallitus pitää tarpeellisina. Tiedonvapauslaki (FOIA) sallii yksityisten kansalaisten hakea valtion virastoilta luottamuksellisten tai julkisten asiakirjojen julkaisemista, mutta monet näistä asiakirjoista saapuvat muokatussa muodossa, eli itse kirjoitus (tai sen osat) on peitetty musta muste. Tiedot, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi kansalliseen turvallisuuteen tai meneillään oleviin rikostutkintoihin, voidaan edelleen pitää turvaluokiteltuina, vaikka asiakirja itse olisi julkistettu tiedonvapauslain nojalla.