Joidenkin Yhdysvaltojen osavaltioiden lääketieteellisten järjestöjen, jotka haluavat hankkia, korvata tai lisätä tilojaan tai käynnistää tiettyjä lääketieteellisiä palveluja, on hankittava osavaltion terveysosastolta tarpeellisuustodistus alueellisten määräysten mukaisesti. Terveysosasto ottaa huomioon useita tekijöitä, kuten väestötiedot, taloudelliset indikaattorit ja maantieteellisen sijainnin hyväksyäkseen tai hylätäkseen terveydenhuollon tarjoajien tarpeellisuustodistuksen. Näiden säännösten, joita kutsutaan CON -laeiksi, tarkoituksena on hallita terveydenhuollon kustannusten nousua ja rajoittaa tarpeettomia lääketieteellisiä palveluja, vaikka jotkut väittävät, että näiden lakien vaikutus on päinvastainen kuin alkuperäinen tarkoitus. Lainsäätäjät, jotka säätelevät näitä määräyksiä, uskovat usein, että hallituksen asettamat rajoitukset, joille lääketieteellisiä laitteita rakennetaan tai parannetaan – ja niiden tarjoamat palvelut – tuottavat paremman tuloksen terveyskustannusten hallintaan kuin jättämällä yksityiset terveydenhuollon laitokset säätelemään itseään.
CON -lakeja säädetään 36 osavaltiossa, ja lääketieteellisten järjestöjen, jotka eivät sijaitse näissä osavaltioissa, ei tarvitse pyytää todistusta tarpeesta. Jotkin terveydenhuoltolaitokset ovat myös vapautettuja CON -laeista, mutta muuntyyppiset virastot on kuvattu näissä laeissa. Näihin tiloihin kuuluvat usein pitkäaikaissairaalat, hoitokodit ja diagnostiset keskukset. CON -lait määrittävät myös toiminnot, jotka edellyttävät palveluntarjoajilta hakevansa tarpeellisuustodistusta. Joitakin esimerkkejä ovat laitoksen vuodekapasiteetin muutokset, palovammahoitopalvelujen perustaminen ja elinsiirtopalvelut.
Lääketieteellisen laitoksen edustajien on usein osoitettava, että heidän ehdottamansa uusi tai laajennettu palvelu tarvitaan laitoksen palvelemalla alueella. Jos tarvetta ei voida todistaa, sitä pidetään usein asiana, joka johtaa tarpeettomaan terveydenhuollon kustannusten nousuun. Valtion terveysministeriö voi myös hylätä pyynnön, jos se monistaa alueen nykyiset palvelut tai jos kilpailevat lääketieteen tarjoajat ehdottavat sitä. Esimerkiksi terveydenhuollon tarjoajan, joka haluaa laajentaa kotihoitopalveluja, on ehkä haettava todistus tarpeesta. Valtion terveysministeriö asettaa määräajat, jolloin hakijoiden on jätettävä hakemuksensa käsittelyyn.
Jotkin toiminnot eivät vaadi tarpeellisuustodistuksen hakemusta joidenkin CON -lakien mukaan. Näitä pidetään kohtuullisina, tavanomaisina ja tarpeellisina menoina tai palveluina, joita voidaan odottaa lääketieteellisiltä laitoksilta ja palveluntarjoajilta. Sairaanhoitolaitoksen ei ehkä tarvitse hakea todistusta esimerkiksi avohoidon kirurgisen keskuksen perustamiseksi.