Tasa -arvolailla pyritään varmistamaan yhdenvertainen kohtelu tai suoja tietylle ryhmälle tai luokalle. Tasa -arvolaeilla on pitkä ja monimutkainen historia, koska ihmiskunnan historiassa on harvoin ollut aikaa, jolloin ehdottomasti kaikki lainkäyttövallan ihmiset olisivat todella saaneet ja takaisivat tasa -arvon lain edessä. On olemassa monia erilaisia tasa -arvolakeja, jotka yleensä luodaan suojaamaan ryhmää, joka on kokenut eriarvoisen kohtelun aikaisemmissa oikeusrakenteissa.
Monet kansat ja lainsäädäntöelimet julistavat tasa -arvon tärkeyden osana lainsäädäntöään. Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksessa perustajat sanoivat selvästi, että ”kaikki ihmiset on luotu tasa -arvoisiksi”. YK: n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa todetaan myös, että ”kaikki ovat tasa -arvoisia lain edessä ja heillä on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää lain yhdenvertaiseen suojeluun”. Tasa -arvolainsäädäntö on ollut käsite ainakin muinaisen Kreikan ajoista lähtien, jolloin Ateenan valtiomies Perikles julisti ylpeytensä siitä, että köyhyys ja sosiaalinen asema eivät estä yhtäläistä pääsyä Ateenan lakiin.
Valitettavasti intohimoiset tasa -arvoperiaatteiden julistukset eivät aina johda kattavaan tasa -arvolakiin. Itsenäisyysjulistus tulkittiin sopivasti viittaamaan yksinomaan valkoihoisiin, aikuisiin, maanomistajiin; orjuuden poistaminen ja äänioikeuden myöntäminen naisille ja värikkäille kesti vielä kaksi vuosisataa sydämellisen julistuksen jälkeen. Jopa Periklesen paljon siteerattu hautajaispuhe jättää huomiotta sen tosiasian, että orjille, naisille ja lapsille annettiin vähän tasa -arvoa Ateenassa tai muualla muinaisessa maailmassa. Siksi tasa -arvolakeja luodaan yleensä yritettäessä sovittaa yhteen oikeudelliset säännöt ja tasa -arvoilmoitukset.
Tasa -arvolaki voi kodifioida minkä tahansa kansalaisryhmän tai -ryhmän yhdenvertaisen kohtelun lähes kaikilla lain kattamilla aloilla. Esimerkiksi työlainsäädäntö voi kieltää työnantajia syrjimästä sukupuolen, seksuaalisten mieltymysten, rodun, iän, vammaisuuden tai uskonnon perusteella. Asuntolaki voi kieltää vuokranantajia vastaavista syrjivistä käytännöistä. Avioliittolainsäädäntö voi myöntää samaa oikeudellista etua samaa sukupuolta oleville pareille kuin heteroseksuaalisille pareille. Äänioikeus voi taata äänioikeuden kaikille aikuisille kansalaisille rodusta, sukupuolesta tai uskonnosta riippumatta.
Täyden tasa -arvon tavoittelu lain mukaan on jatkuva käytäntö 21 -luvulla, jopa maissa, jotka tukevat voimakkaasti kansallista tasa -arvon sanomaa. Esimerkiksi lasten aktivistiryhmät väittävät, että äänioikeudet annetaan mielivaltaisesti ja epäoikeudenmukaisesti vain aikuisille, kun taas alle ikärajan kuuluvat ovat lain alaisia, vaikka heillä ei olekaan lakia. Feministiset aktivistiryhmät väittävät lakeja vastaan, jotka tekevät seksuaalirikokseksi sen, että naiset ottavat aurinkoa yläosattomissa, kun taas miehiin ei sovelleta tällaista lakia. Taistelu homo- ja lesboparien suojatuista oikeuksista on edelleen kiivas kiistanalainen keskustelu 21. vuosisadalla, mikä ehkä luo selkeimmän esimerkin täysin kattavan tasa -arvolain jatkamisesta.