Tasapaino on tila, jossa nettomuutosta ei tapahdu. Jotain tässä tilassa voidaan pitää vakaana, tasapainoisena tai muuttumattomana, ja tämä on erittäin harvinaista, yleensä vain lyhyitä aikoja ennen kuin jokin häiritsee tasapainoa. Tämä käsite on erittäin tärkeä tieteissä, sillä se vaikuttaa kaikkeen matematiikasta maailmankaikkeuden tutkimukseen, ja on olemassa useita erilaisia tasapainotyyppejä. Kaikissa tapauksissa termi kuvaa vakaata tilaa.
Useimmat asiat muuttuvat ajan myötä, joskus hitaasti ja joskus nopeasti. Jatkuva muutoshaaste vaikeuttaa vakauden tilan luomista, vaikka sellainen tila olisi kriittisen tärkeä. Esimerkiksi ihmiskehossa tämä tunnetaan homeostaasina, ja se on erittäin toivottavaa – keho työskentelee jatkuvasti sen saavuttamiseksi. Yksinkertaisessa esimerkissä homeostaasin toiminnasta solut ja niitä ympäröivä neste pyrkivät ylläpitämään isotonista ympäristöä, joka sallii jätemateriaalin virrata ulos solusta samalla kun uutta materiaalia virtaa sisään, mikä ei aiheuta verkkomuutosta solun sisällä.
Kemiassa termiä “dynaaminen tasapaino” käytetään joskus kuvaamaan tilannetta, jossa reaktiot ja aktiivisuus liuoksessa tasapainotetaan vastakkaisilla reaktioilla pitäen liuos vakaana. Yksinkertaisessa esimerkissä ihminen voi kuvitella asettavansa kaksi ihmistä pylvään kumpaankin päähän. Jos jokainen työntää yhtä voimakkaasti napaa vasten, napa ei liiku, koska kaksi vastakkaista voimaa tasapainottavat toisiaan.
Sillä on myös rooli peliteoriassa symmetrisen tasapainon muodossa, jossa kaikki pelin pelaajat käyttävät samaa strategiaa. Matematiikan ala on usein erittäin kiinnostunut tämän käsitteen sovelluksista kaikkeen talousjärjestelmien toiminnan selittämisestä monimutkaisten fysiikan ongelmien ja kysymysten tutkimiseen.
Biologinen tasapaino on myös tärkeä. Homeostaasissa saavutetun tasapainotilan lisäksi keho käyttää myös periaatteita fyysisen tasapainon ylläpitämiseksi. Luontoympäristö yrittää myös ylläpitää tasapainoa, jotta se voi tukea eläviä organismeja. Biologiset tutkijat ovat kiinnostuneita teoreettisista skenaarioista, kuten siitä, mitä voisi tapahtua, jos evoluutio saavuttaisi pisteen, jossa netto ei muutu ja elävät organismit pysähtyisivät kehittymästä. Tilanne on erittäin teoreettinen, koska siihen kuuluisi lukuisten monimutkaisten paineiden poistaminen tai vastapainottaminen, jotka saavat elävät organismit kehittymään ajan myötä.